Tyttöni sai postiluukusta viestin "tuun murhaa sut ensi yönä. tv. murhaajat". 

Poika kuuli tapauksesta ja päätteli välittömästi että viestin kirjoittaja on se tyyppi, josta on aiemminkin soitettu poliisille monta kertaa. Se käy muitten kimppuun, valehtelee olevansa vanhempi kuin on ja tarvitsee kunnon opetuksen. Ei muuta kuin takavarikkokaapille rymistelemään esiin kaikista suurin Nerffi ja sitten vielä itse tehty puinen tikari. 

Minä olin juuri tullut keskustelusta, missä käsiteltiin perheemme väkivaltaongelmaa. Joten olin rauhallinen, en korottanut ääntäni, mutta puhuttelin lapsia suoraan silmiin katsoen. Onnistuin pitkittämään tilannetta ja puhumaan järkeviä. Löysin pitkään kadoksissa olleen kännykän ja annoin sen pojalle, jotta asettuisi pelaamaan sillä. (Tällaista ei ole koskaan tapahtunut: ota tästä ja pelaa jotain.) Asetuin seisomaan ulko-oven eteen puhelin kourassa: "Jos poistut tästä ovesta mukanasi minkäänlainen ase, minä soitan poliisit apuun."

Tilanne asettui, minä onnistuin tällä kertaa olemaan viisas kuin poliisi. Jatkoin jauhelihan paistamista, sitten pitikin siirtyä tuomarin peruukkiin. Pyysin tytöltä selvitystä, mikä kahakka johti tähän murhauhkaukseen. Tutkin kännykästä lähetetyt viestit ja osuinkin ytimeen: ääniviesti tytöltä kavereille "te ootte maailman tyhmimpiä, mä haluun tappaa sut ja sen toisen". 

Ovikello siirsikin meidät pikaiseen live oikeudenkäyntiin kaverin suhteen. Mulla oli paita nurinpäin päällä ja jauhelihat pannussa mutta en mää yhtään järkyttyny. Eilinen olikin ollu ennätysmäisen hurja mun elämässäni tölvimisien suhteen, joten kai siitä seurasi jotain hyvääkin, nyt ei enää kauhistuttanu kohdata syyttäviä ihmisiä  :D  

(Voi ei, olen niin kotonani että pierasin vaikka tuolla on lasten kaveri olkkarisssa. On niilläkin äiti, ei riitä olla paita väärinpäin päällä kotona ja lähes aina ilman rintsikoita.)

Mutta nyt on kaveri pyytäny anteeksi, jauhelihat paistettu ja poika näyttää lystikkäitä kännykkävideoita muille. Enää tarttis saada omat väkivaltaiset paaperot ojennukseen, ja jonkinlainen pitsapohja jauhelihojen alle. Meillä onkin ensimmäistä kertaa pitsaperjantai, pienimmän pyynnöstä.

Ei tässä mitään hätää, kun oma pää on kerrankin niin hyvin pinnalla ettei yhtään hermostuta vaikka tulis mitä! En edes chilikastiketta jauhelihaan lorottanu kostoksi kenellekään.