Keittiössä

  1. Vauvan kanssa: karjalanpiiirakat! Voi hotkaista yhdellä kädellä, täyttää mahaa eikä ole turhaan makea.
  2. Isompi vauva: kun päivän aikana on järsitty leipää niin heitä illalla pöydällä oleva murukasa iltapuuron sekaan.

Muu kodin ylläpito

  1. Ilmoita jo ennen ensimmäistä lapsen syntymäpäivää, millaisia lahjoja toivot. Nolompaa ilmoittaa sitten joskus myöhemmin, että en halua tätä ja tätä, kun joku on jo sitä ennättänyt antaa. Ja erityisesti ilmoita sopivin sanakääntein, jos et halua rihkamaleluja joita lapset käyttää kerran mutta ei anna roskiinkaan heittää.
  2. Sisällytä kodin auttamistyöt päivittäisrutiineihin: meillä saa katsoa videoita vasta kun on auttanut =) Pyykkisouvi on nykyään toimivin auttamiskenttä. Ja kun joskus käsken luuttuamaan jotain, niin tykkäävät kovasti. Omien huoneiden siivous ei tietysti maita...
  3. Tavarat eivät ole pyhiä. Niistä on kerta kaikkiaan hankkiuduttava eroon, jos niistä on haittaa ja harmia.

Hankaluudet (minulla nukutustilanteet erityisesti)

  1. Etsi helpotusta/ ratkaisua tilanteeseen heti kun vain oivallat, että jotain on huonosti. Pitkittyessään huonot systeemit tekevät pahan kierteen, tilanteen korjaaminen käy vaikeammaksi, seuraukset vakavammiksi.
  2. Ennaltaehkäise tietämättömyydestä johtuvat vaikeudet olemalla yhteydessä muihin lapsiperheisiin ja lueskelemalla vauva/perhelehtiä tai muuta materiaalia.

Oivallukset, jotka olisin kernaasti saanut ennemmin kuin myöhään

  1. Minullakin on oikeus omaan vapaa-aikaan.
  2. Ei ihmiset liikaa taakoitu siitä, että vahtivat joskus meidän lapsia.

Oivallukset, jotka vielä haluaisin saada

  1. Pojat on poikia.
  2. Isä ei oo äiti.
  3. Lapset ei oo aikuisia.
  4. Ja aikuisetkaan ei itse asiassa oo ihan täydellisiä itsensähallitsijoita vielä...

Isovanhemmat ja muut ihmissuhteet

Öhm, nyt itse asiassa alkaa kynä vähän takellella, tästä aiheesta ei oikein kehtaa mennä muita näppäränä tyttönä neuvomaan... Parastahan tietysti oisi pysyä hyvissä väleissä sen mukaan kuin se mahdollista omasta puolesta on. Mutta kyllä on lastenkasvatuskysymykset hirveän palonarkaa tavaraa, ja äitien sydämet loukkaantumisherkkiä. Ja niin edelleen, jokainen sukupolvien välissä keikkuva toki oman perheensä kiikkeryydet tietää. No tota, jos jonkun listan tästä saan aikaiseksi, niin se on lista, mitä kaikkea seuraa siitä, kun pidän mielessäni loukkaantumiset enkä selvitä niitä.

Mitä seuraa loukkaantumisien säilömisestä

  1. Alan mielessäni olla sitä mieltä, että tuo toinen on minua vastaan.
  2. Käyttäydyn välttelevästi/ torjuvasti/ etäisesti/ tilanteen tullessa hyökkäävästi tai miten kukin nyt uhattuna ollessaan käyttäytyy.
  3. Muistelen, kertaan ja vatvon tilanteita, missä minua on loukattu, ja nirisen niistä puolisolle ja eteenpäin.
  4. Väännän kaiken mahdollisen hänen toimintansa mielessäni negatiiviseksi.
  5. Kuvittelen itselleni vihamiehen, vaikka totuus on todennäköisesti aivan muuta.