Lapsi toi äsken mun syliin tosi ison pehmolelun. "Ota sinä se", vastasin. "Ei kun se tahtoo olla sun sylissä." Ja otettuani sen vastaan minä osasinkin halata pehmolelua niinkuin kuuluukin. En ole koskaan elämässäni uskaltanut halata ketään uskoen näin vakuuttuneena, että hän rakastaa minua. Pehmolelujen taika saavutti minut nyt, kauan sen jälkeen kun oikeasti olin pieni ja yöllä vailla turvaa.

On tehokasta käydä terapiassa.