torstai, 23. syyskuu 2021

Emme halua sinua

Voi itku, luin Helsingissä pidetystä "March for life"-marssista. Jos olisin tiennyt, olisin voinut yrittää osallistuakin, mutta nyt sain osallistua lukemalla jutun ja itkemällä sen jälkeen koululle pyöräillessä. Tai no ei jutussa mitään uutta ollut, mutta ehkä sydämessäni oli jotain uutta, niin että syntymättömien lasten tylyt kohtalot liikuttivat. 

Jos en olisi syntynyt
enkä olisi tässä,
olisinko tyhjä paikka 
pilkkopimeässä?

Jos en olisi syntynyt,
olisinko missä?
Yksinäinen pisara
meren syvyyksissä?

Olisinko tuuli
tai häivähdys hento,
perhosen keveä
siivenlento?

Jos en olisi syntynyt,
olisinko tähti,
joka kauas kodistaan
luo ystävänsä lähti?

Jos en olisi syntynyt
enkä olisi täällä,
olisinko kaipaus
sydämesi päällä?

Olisinko hellyys,
kuin pehmeää lunta,
sydämesi ihanaa
unta?

Anna-Mari Kaskinen

Maailma on täynnä ei-aiottuja lapsia, joiden kuitenkin on annettu syntyä ja jäädä äitinsä hoiviin. Itse asiassa yllättävän paljon myös niitä, joiden on annettu syntyä, mutta on siirretty toiseen perheeseen jossain vaiheessa lapsuutta. Näkymättömän paljon niitä kolmansia, persona non grata. 

Eräs ystäväni kertoi, että hänelle Jumala oli antanut yllättävän kehotuksen, kun hän oli aikomattaan alkanut odottaa lasta: "Siunaa sitä hedelmöitymishetkeä!" Olen minäkin ollut järkyttynyt raskaaksi tultuani, kolmannen raskauden kohdalla vieläpä ehkäisystä huolimatta. Äkkiseltään kauhistuin, että uuden lapsen saaminen syöksisi minut taas uupumukseen, jota olin kokenut jo edellistenkin myötä. Päätin kuitenkin ottaa tilanteen Jumalan kädestä, ja siitä seurasikin onnellisin vuosi sitten naimisiinmenon. Syvää uupumusta olen sen jälkeen päässyt taas kokemaan, mutta nyt en enää väitä sitä pelkästään lapsista aiheutuvaksi. Elämän raskaus on ajanut toisaalta välttämättömien oppien äärelle. Jos en olisi ajautunut näihin syövereihin lasten takia, niin ehkäpä sitten työuupumuksen kautta. Never know. Mutta kolmas lapsemme on sellainen aarre, että ilman häntä viime vuodet olisivat olleet todella paljon valottomampia. Sellaista en voinut mitenkään aavistaa - että saisin jostakusta ihmisestä niin paljon iloa, jopa sellaisesta, jonka hoidosta olen vastuussa. 

Inhimillisesti laskeskeltuna olisi voitu päätyä toiseenkin ratkaisuun. Ehkä ystävällinen neuvolatätini olisi ohjannut minut aborttia hankkimaan, jos olisin sanonut, etten jaksa enempää lapsia. Perheen hyvinvointia arvostetaan ja vanhempia tuetaan heidän omissa tavotteissaan. Töihinkin olisin todennäköisesti päässyt jo kauan sitten ja olisimme saaneet omakotitalon niinkuin muutkin. 

On minulla itse asiassa nytkin sellainen lapsi, joka on uhkaksi perheen hyvinvoinnille, ja todella vakavasti. Hänen käytöksensä kävi vaarallisen väkivaltaiseksi, olen traumatisoitunut hallitsemattomuuden tunteesta, mihin hänen kanssaan jouduin pitkäksi aikaa. Yhteiskunta auttoi meitä kaikin voimin. Lopulta oli todettava, että tätä lasta ei saada muuttumaan ja perheen hyvinvointi on turvattava radikaalein keinoin. Tapetaanko? No ei tietenkään. Hänet sijoitettiin asumaan pois kotoa ja kaikki alkoi mennä hyvin. Nyt hänen vaiheittaista kotiinpaluutaan tuetaan ja olemme onnellisia uudesta tulevaisuudestamme, jossa kukaan ei uhkaa ketään. 

Mutta miten järkyttävää olisi ajatellakaan, että häntä olisi ehdotettu tapettavaksi? Ei tulisi mieleenkään, kenelläkään. Ei, vaikka hän olisi alkanut toteuttaa tappouhkauksiaan meitä kohtaan. Vaikka hän olisi jotakuta meistä vahingoittanut, ei sellaisesta olisi puhettakaan. Entäs jos hän olisi hankkinut AK-47:n ja mennyt kohtaamaan sillä koulukiusaajansa? Jos hän olisi pitänyt ennätysmäisen surmateon? Olisiko vieläkään kukaan kehdannut ehdottaa, että hänet saisi jo tappaa? Jos hän olisi istunut tuollaisen tapauksen jälkeen kymmenet vuodet vankilassa, tullut sitten kotiin ja kuristanut minut, olisiko ollut ok, että mieheni toteaa: "Tiesin jo ajat sitten, että tuo poika olisi parempi lopettaa"? Melkoisen viharyöpyn olisi hän saanut niskaansa. 

Ja silti viattomia vauvoja, jotka eivät ole vielä yhtään mitään tehneet, saadaan tappaa, jos äiti niin haluaa. Ei oo reilua, tämä itkettää rajusti. 

Vaihtoehto toki vaatii harvinaista nöyryyttä: kantaa raskautensa ja tulla julki sen asian kanssa, että ei aio pitää lastansa. Itse olen jo kauan sitten päättänyt, että tekisin niin, jos tarve olisi. Minä luulisin kestäväni sellaisen julkisuuden, mutta toki aniharva on näin outo äiti. 

Ihmiset, yhteiskunta - auttakaa meitä. Älkää jättäkö meitä äitejä liian yksin kasvattamaan lapsiamme. Sitä ei jaksa. Me tarvitaan tosi paljon apua, monet meistä. Ja antakaa anteeksi, jos jotain sattuu ehkäisyn kanssa, älkääkä moittiko äitejä, jotka antaa lapsensa eteenpäin. Nämä saavat kuitenkin elää. 

Ps. Älkääkä moittiko niitäkään, joilla abortti on takana. Mutta älkää sentään suositelko sitä kenellekään, joka olisi kyllin terve synnyttämään lapsensa. 

Pps. Jos joku on hädässä synnytystä ajatellessaan, niin minä tulen juoksujalkaa tueksi sitä varten!!!
Lapsi on suuri lahja, ja jollekulle adoptiolapsesta unelmoivalle se olisi sanoinkuvaamaton. Silloin olisi kuin pehmeää lunta se hellyys, joka lasta ympäröisi monelta puolelta. 

 

sunnuntai, 21. helmikuu 2021

Tuhanneksi tärkein

Wohoo, alan viimein vanhentua: huomaan ihon käyvän lörpähtäneemmäksi, kasvoilla ja leuan alla. Silti kalauttelen luut kurkkuun kasvohoitojen kauppaajille sanomalla, etten käytä mitään ihonhoitotuotteita ja näytän ikäistäni nuoremmalta, eli tarvetta luonnon kuormittamiseen millään mönjän tuottamisella ei ole. On se hiukan liioittelua, ettenkö mitään kasvorasvaa käyttäisi, joten keksin toisen vastauksen, niin ettei tarvii valehella sentään. 

Kasvojen ihon kimmoisuus on minulle vasta tuhanneksi tärkein asia elämässäni!

Ja nyt minun on lunastettava lupaukseni ja kirjattava, mitkä kaikki asiat minulle onkaan tärkeämpiä. 

  1. Mielenkiintoisen blogitekstin kehittely. 
  2. Mies olisi yleensä keskustelu- ja toimintakykyinen. 
  3. Hän voisi olla vapaasti minun seurassani. 
  4. Hän ei enää vihaisi poikaamme. 
  5. Hän olisi hyväntuulinen. 
  6. Hän olisi aktiivinen, oma-aloitteinen.
  7. Minä voisin rakastaa tyttöämme. 
  8. Poika voisi käydä koulua taas.
  9. Lasten remuaminen ei olisi kestämätöntä. 
  10. Minä en hermostuisi lapsille liian pahasti.
  11. Kestäisin pojan provosoinnin hermostumatta. 
  12. Kestäisin nuorimmaisen juuri alkaneen itsepintaisuuden lempeästi. 
  13. Osaisin työssäni sen, mitä minulta odotetaan. 
  14. Irtautuisin perheestäni niin, etten reagoisi kaikkeen satasella, tai tuhannella. 
  15. Voin olla läsnäoleva sisko. 
  16. Ystäväni saisi rikosilmoituksen läpi viimeinkin. 
  17. Hänen oireidensa syy selvitettäisiin. 
  18. Poika voisi jotenkin ihmeesti selvitä traumoistaan. 
  19. Meillä voisi olla kotona joku sellainen yhteishenki, yhdessä viihtymisen ilo, toistensa auttaminen ja armollisuus.
  20. Minä vapautuisin turhasta itseni syyttelystä. 
  21. Mies ei olisi niin yliherkästi syyllistyvä. 
  22. Voisin ymmärtää äitini oikein - että hän rakastaa eikä haluakaan paheksua minua. 
  23. Meidän keittiö ei valtautuisi jatkuvaan sotkuun. 
  24. Koti voisi säilyä mukavan näköisenä eikä rempsahtaisi hallitsemattomaksi. 
  25. Säilyisi tämä terveys - ei tulisi niitä tärinäkohtauksia. 
  26. Mies saisi alkaa nukuttua hyvin. 
  27. Onnelliset yöt miehen kanssa jatkuu. 
  28. Olisin useinkin iloinen. 
  29. Mies jatkaa meidän tietokonevastaavana olemista, muutoin olisin - krääääh... 
  30. Nuorimmaisemme saisi elää edelleen niin onnellisena kuin hän vain suloisimmillaan on. 
  31. Saisi välillä olla rauhassa. 
  32. Saan osallistua maailman hyvinvointiin rukoilemalla, välittämällä kaukaisista, jakamalla rahaa hyvinvointi-Suomesta kauemmaksikin. 
  33. Minua pidettäisiin hyvänä joissain asioissa, ainakin älykkyyteni puolesta. 
  34. Isovanhemmat saavat olla yhteydessä meidän lapsiin. 
  35. En tuota pettymystä niille, ketkä välittävät meistä. 
  36. Saan osoittaa välittämistä monille ystäville. 
  37. Saan osallistua luoviin projekteihin suurella vapaudella. 
  38. Saan joskus esiintyä ihmisille. 
  39. Saan sanomalehden luettavakseni toisinaan. 
  40. Saan vapaudessa laittaa ruokia ja leipoa. 
  41. Kaupasta löytyy edelleen kivan tuntuista gluteenitonta leipää. 
  42. On toivoa maistella joskus herkkuleivoksia, gluteenittomina. 
  43. Ihmiset arvostavat minua. 
  44. Saan pitää ulkomuotoni tällaisena, tulematta pahasti runnelluksi. 
  45. Joskus, kun tilanne kiperästi vaatii, saan kuunnella tunteitakoskettavaa musiikkia. 
  46. Elämä ei olisi liian hankalaa. 
  47. Tuntoaisti säilyy osana minua. 
  48. Saan hoitaa perheeni asioita ison osan päivästä, kokea siinä hallinnan tunnetta. 
  49. Olen pienen matkan päässä viihtyisästä luonnosta. 
  50. Pääsen ajoissa nukkumaan iltaisin. 
  51. Voin vaikuttaa toisten elämään auttamalla. 
  52. Voin edesauttaa Suomen äitien vapautumista ahdistuksista. 
  53. Saan pitää mielikuvitukseni ja päivittäin käyttää sitä. 
  54. Onnistun täyttämään osuuteni lähiympäristössäni.
  55. Lunastaisin mieheni luottamuksen käytännön asioissa. 
  56. Poika pääsisi vähän eteenpäin peliriippuvuudestaan. 
  57. Raamispuhelut joka perjantai-ilta saavat jatkua ja olla inspiroiva, lämmittävä, hellivä kohtaaminen ystävien kanssa. 
  58. Jumala jatkaa auttamista. 
  59. Auto pysyy käyttökunnossa. 
  60. Keksittäisiin ruokaa, jota poika söisi kunnolla. 
  61. Saisin päivittäin sopivat vaatteet lapsille ulkoilua varten, ei olisi tärkeät hanskat tai jotkut hukassa tai märkänä. 
  62. Poika pääsisi kivuistaan niin että pystyisi päivittäin liikkumaan, edes vähän. 
  63. Pojan iho paranisi. 
  64. Ei tulisi mitään sairauksia/vaivoja/suruja, jotka saa minut kovin hätääntyneeksi.
  65. Tyttö lopettaisi valehtelun ja muut epärehellisyydet. 
  66. Saataisiin sopivia konsteja lasten riitojen sun muun kähnäyksen vähentämiseksi. 
  67. Ei tarvitsisi pelätä, että joku suutuksissaan satuttaa. 
  68. Pyhäkoulun pitäjiä riittäisi kevätkaudeksi, kunhan seurakunnan toiminta kirkon tilossa taas käynnistyy.
  69. Typerät aikuisten riitaisuudet laantuisi. 
  70. Saisin toimivan Raamatunlukutavan.
  71. Radio Dei jatkuu. 
  72. Valtaväestön käsitys Jumalasta ja uskovista korjaantuisi. 
  73. Avioliitoissa löytyisi ratkaisut niin, ettei tarvitsisi erota jos asia jotenkin olisi korjattavissa. 
  74. Terveellistä ruokaa on helpolla saatavilla edelleen, Suomessa sitä on mahdollista tuottaa. 
  75. Saa asua Suomessa, tällaisessa väljässä ja mukavassa maassa.

Nyt alkaa hetkeksi tyrehtyä, vaikka päästäänkin vasta tässä vaiheessa kunnolla väljemmille vesille, eli laajan maailman vaalimiseen. 

Hei, jatkaisitteko??

-No, ei näkyny jatkokommentteja, jatkan itse =)

76. Saan poimia marjoja, horsmia leivän päälle ja koivunlehtiä talveksi muistoksi, ihan kodin läheltä omin päin. 
77. Lapset osallistuvat jotenkuten kodin töihin. 
78. Saan itse valita perheelle ruokaostokset.
79. Minun hätääni vastataan. 
80. Lapset saavat tavata kavereitaan ja ystäviään. 
81. Lapsia ei kiusata, vaikkapa Jumalaan uskomisen myötä. 
82. Arkoja ihmisiä ei peloteta. 
83. Ihmissuhteet eivät mene poikki minkään suuttumisen seurauksena. 
84. Saamme osallistua seurakuntamme vapaaehtoistöihin omalla panoksellamme. 
85. Naapurit eivät ole pelottavia. 
86. Ruoka on turvallista. 
87. Pyykkikone toimii. 
88. Saan leipoa kun huvittaa. 
89. Onnistun viettämään välillä aikaa tytön kanssa. (Hei, tämä liittyy tuohon aiempaan kohtaan, että voisin rakastaa häntä!)
90. Voisin viettää aikaa mieheni kanssa. 
91. Juomavesi on raikasta.
92. Vessa ei haise. 
93. Perheen kyyditykset hoituvat, vaikka autosta aika jättikin. 
94. Saisin työrauhaa kesällä. 
95. Rahat riittävät. 
96 . Pystyn liikkumaan ulkona, ja muukin perhe. 
97. Tietokone toimii. Muistan myös asialliset johdot sun muut tilpehöörit mukaan. 
98. Minun ei tarvitse pelätä ihmisten reaktioita alituiseen, tai melkein koskaan arkielämässä. 
99. Saa aina välillä tavata oikein ystävällisiä, lempeitä ihmisiä. 
100. Kesä ei käy liian kuumaksi. 
101. Lapsilla on mukavaa tekemistä kotona, lautapelejä, petsitalo, rubikin kuutio, Aku Ankkoja jne. 
102. Tulostin toimii kotona.
103. Roskahuolto toimii. Kohtuullisin hajuin läpi kesänkin.
104. Saan neuvoja kasvatukseen, apuakin, myötätuntoa ja ymmärtämystä. 
105. Sais hoidettua vaatehuollon niin ettei kukaan joudu olemaan liian pienissä, noloissa, eriparisissa, hävinneissä, märissä, kylmissä/hiostavissa, ahistavissa, kinnaavissa, hiertävissä tai paljastavissa vaatteissa. 

 

perjantai, 15. tammikuu 2021

Tee se itse -onnihetki

https://www.youtube.com/watch?v=Bv3MG-3gjks

Kuuntelin tuon  - ja kaikki muutkin Maustetyttöjen suikaisevan hyvät kappaleet - joku ilta, kun olin erittäin surkeassa mielentilassa. Nyt kuuntelin uudestaan, enkä enää itke. 

Ei meillä mene sen paremmin, monta asiaa on huonomminkin, mutta enää mun kaikki päivät ei mene perheen kanssa räytyessä. Tai siis menee, konkreettisesti ottaen, mutta kuitenkin teen samalla myös töitä. 

Äsken pidin etäpalaverissa esitelmän siitä, mitä kahden kuukauden aikana oon saanu aikaseks. Se meni hyvin. (Olipa vaikeeta jättää pois sana "ihan".) Ja pomo - joka on mitä täydellisin pomo ja vieläpä tosi mukava ja rento - sanoi, että hyvin olen päässyt jyvälle asiastani. Joten - jes - saan jatkaa töitä varmastikin tämän koeaikasopimuksen jälkeenkin! 

Pitää vaan vähentää työaikaa ehkä pikkusen vielä, en meinaa selvitä viiden tunnin päivistä tässä meidän härdellissä. 

Mutta otinpa tällaisen villin loikan, että purin tunnelmia tänne blogin puolelle kerrankin! Kun en oo kuukauteen ollu sillä lailla "vapaalla", että olisin saanu viikon työajan tehtyä ennen sunnuntai-iltaa. Mutta nyt on vähän irrotteleva olo, kun palaveri pidetty, ja vieläpä pieni Afrikan tähti -eräkin voitettu =) Ja pari pientä ja pari terveellistä herkkuakin popsittu. Lopetin sentään popsiskelun muistuttaessani itseäni siitä, että väsymys ei poistu napostelemalla. Mutta Ultra Bralla se jo kaikkoaakin!!

            Mozart    on      matematiikkaa. 
         Ultra Bra  soittaa  tilastotiedettä. 
Impressionismi halailee maailmaa. 

 

Ps.  - ja myös viimeinen väliviivoin eristetty välihuomio ;) - edellisen tekstin ASMR-väreisiin viitaten: yksi ulottuvuus saada niitä on kuunnella itselle tuttua musiikkikappaletta, joka on soitettu selkeillä sävelillä ja hyvin keskittyen. Minä käytän Griegin pianosoitantaa. Ja vaikka https://www.youtube.com/watch?v=ewgvSvm_EwQ kohdassa 12:34 toimii minulle, nyt kun koetin etsiä muitakin impressionistisia säveltäjiä enkä kuitenkaan valinnut ketään. 

Ps. 2. Ja siks tietysti on parempi mieliala, kun on kilpirauhaslääkitystä taas korjattu. Musta näyttää siltä, että sitä korjattiin samaan tapaan jo vuosi sitten, mutta olin silloin ehkä joululoman aikana unohtanu uuden viikkoannostuksen, joten olinkin huomaamatta palannut entiseen liikatoiminta-annostukseen. Voisko olla??!

 

perjantai, 18. syyskuu 2020

ASMRrrhhh....

ASMR on hykerrrryttävän jänskä itsensähemmottelumuoto. Olen itse noin muutoin saanut näitä kylmiä väreitä elämässä toisinaan: ensimmäisen kerran muistan lapsena, kun eräs rauhallinen ystävä tuli meille kylään ja väritti pitkään ja säntillisesti. Sitä katsellessa alkoi tulla väreitä. Siinä tärkänä elementtinä oli samanlaisena toistuva liike. Sitähän voisi sanoa vähän niin kuin hypnoottiseksi vaikutukseksi. Tilanne oli muutenkin rauhallinen: hän ei puhunut mitään ja minulla oli täysi rauha katsella hänen värittämistään. Keskittymisen aistiminen antoi tilanteelle kiireettömät puitteet. 

Toinen muisto on lukion ranskan opettaja. Hän taas edusti tätä ASMR-herätteiden toista päätä: ennakoimattomat liikkeet. Hän oli mitä touhukkain hyppelehtijä luokan edessä. Hihkui puhuessaan, käännähteli yks kaks taululle kirjoittamaan jotain, ja "sinne hipsu, noin!" huikkasi meille täynnä intoa, kun hipsautteli aksentteja paikoilleen. Sitä katsellessa alkoi itse siirtyä kai jotenkin tavallistakin passiivisempaan tilaan: hänen hallitsevuutensa jätti meidät yhä turvallisempaan katselijan rooliin, niin kuin teatteriesityksessä. Jokainen sekunti oli intensiivinen kokemus, mutta kuitenkaan ei itse tarvinnut mitenkään reagoida. Aloin siis saada väreitä hänen tunneillaan, ja nimenomaan hänen taululle kirjoittamistaan katsellen. Hän keskittyi siihen kirjoittamiseensa niin kouriintuntuvan vahvasti. Upeaa käsialaa, tenhoavan nopealla vauhdilla, tarkkaa jälkeä. Äkkinäisiä käännöksiä, vahva ote. Kokemus oli niin autuaallinen, että aloin odottaa sitä jo ennen tunnin alkua, ja jossain vaiheessa minä aloin väreillä voimakkaasti jo hänen luokkaan saapumista odottaessani. Melkoista huumaa. 

Ala-asteella myös erään ystävän luona tehtiinkin toisillemme ihan tarkoituksella väreitä. Vaikka kevyesti kynsillä selkää pitkin liu'uttaen. Minun kannaltani on ollut hyvin harvinaista elämässä, että voi muiden kanssa olla kehollisen nautiskelun ääressä, tai edes oleskella lähekkäin. Kotona en juurikaan perheenjäseniä koskettanut enkä kavereidenkaan kanssa yleensä. Kai se tuntui jotenkin liian seksuaaliselta, ja tämä väreitä tehnyt kaveri olikin kyllä harvinaisen tuttavallinen seksuaalisuutensa kanssa. Aiheutti pahennustakin...

Tällaisia kokemuksia siis voi ASMR olla. Ja nykyään on YouTube täynnänsä viedoita, joissa ihan tarkoitukselliseti tehdään triggereitä, jotta katsoja voisi lillua autuaallisesti väreidensä keskellä. Ensimmäinen näkemäni video sisälsi dominonappuloiden paketoimista hitaasti silkkipaperiin. Ah. Se oli mahtavaa, ja olin ihan äimänä että tällaista herkkua voisi saada missä ja miten paljon vaan, kun nyt netti on olemassa. Siihen aikaan en kuitenkaan näitä enempää kalastellut. ASMR:n käyttö tuli minulle päivittäiseksi näinä vuosina, kun tarvitsin kipeästi keinoa paeta lasten riehuntaa ja rentoutua. Aloin siis paeta luurieni suojaan joka ilta, kun melu kotona yltyi eikä minulla ollut keinoja rauhoittaa lapsia. ASMRrrhhhh...

Ja tietysti siihen voi jäädä myös koukkuun. Videoiden luokse etsiytymisen houkutus ärsyyntymistilanteissa oli toisinaan vastustamaton ja aikaa videoiden ääressä on kulunut usein enemmänkin kuin välttämätöntä olisi. Kyllä ne vaan on niin lumoavia. Ja aina voi valita seuraavan videon, joka ehkä on vieläkin parempi... Näissä jos missä jää kanavaralli päälle. "Taas uusi ppomon video, tämä on kyllä paras asmrtisti. Tai no itse asiassa vähän tylsää kuitenkin, mistähän saisi jotain vaihtelua. Tuolla on ylipaljon meikkiä, toi taas touhottaa liikaa. Ja tämä tyyppi tekee myös reikihoitovideoita, en halua sekaantua itämaisiin uskontoihin. Tuolla taas on aavistuksen haparoiva ote, mä haluan aistia täydellisen keskittyneisyyden. Tämä taas selittää omasta elämäntilanteestaan, minusta esiintyjän pitäis keskittyä katsojaan täysillä eikä höpöttää omasta kiireestään tässä." No niin, ja missäs on se rento keskittyminen ja paikoilleen asettuminen? Suoritukseksi ja hoseltamiseksi se meni sitten kuitenkin. 

Mutta tiiättekö mitä, mä löysin yhden aspektin, mitä asmr-ilmiön takana saattaa olla. Olin metsässä, kun tajusin, että tämä ympärillä suhisevien puiden ääni antaa minulle juuri sen, mitä asmr:ltä haen: kokemuksen olla turvallisen ympäristön keskellä. Olen huomannut, että videot rentouttaa parhaiten, kun niissä on jatkuva äänimatto kertomassa aisteilleni siitä, että olen pehmeästi ympäröity. Ajattelinkin joskus tehdä itse videon, jossa olen peiton alla ja leikin olevani teltassa, luen siellä iltasatua tai jotain. Siitä pitäisi saada ääni laadukkaasti nauhoitettua, että ympäröivän peiton suhina välittyisi sopivan kuuloisena videon katsojalle. 

Mutta tästä metsäoivalluksesta minä tulin uuteen ajatukseen: tuleeko väreilevä olo siitä, kun saa yhteyden vauva-aikaisiin oloihinsa?

Minä vain makaan ja seuraan, mitä ympärilläni tapahtuu. Joku puhuu minulle edessäni. En ymmärrä sanoja, mutta toisesta tulee tosi ystävällinen olo. Hän ei jätä minua vaan häärii ympärilläni. Kuulen puuhailun ääniä eri puolilta päätäni. Hän silittelee minua, opin arvaamaan, mistä päin kehoani milloinkin tulen kokemaan tuntoaistimuksen, kun seuraan, missä hänen kätensä milloinkin kulkee. Päivä päivältä aavistan yhä paremmin, mitä hän milloinkin on aikeissa minulle tehdä. Kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, mihin hän kulloinkin koskettaa minua. Olo hänen hoidettavanaan on turvallinen: koskaan minulle ei satu tai tunnu kurjalta, kun hän hoitelee minua. 

Tasainen, leppeä ääni. Liikkuvassa sylissä lepääminen. Tiedän, ettei hän jätä minua. Hän on tässä, kun herään. Nukahdan hyvään mieleen. 


perjantai, 4. syyskuu 2020

Hyvän elämän toivoton lista

No ääh, jäi tuo viime teksti ilman sitä tärkeintä ideaa, kun omenapiirakka alkoi kärytä ja kiirehdin (liian myöhäistä) iltapalaa laittamaan. 

Eli mikä minun mielessäni oli se vapautumisen kokeilu? Mistä hyvän elämän ohjeista minä tohtisin koettaa päästää irti? Teenpä nyt listan siitä: 

  • Herää aamulla ajoissa lukemaan Raamattua ja hiljentymään kynttilän ääressä ainakin 7 minuutiksi. 
  • Herätä lapset niin hyvin, ettei tarvii alkaa huutamaan "enää x minuuttia, miksette te jo oo noussu!"
  • Ole hoitanut jo illalla kaikkien vaatteet, reput, päivän kyytisuunnitelmat, kaverillakäyntiluvat ja säätiedot valmiiksi. 
  • Hoida ruuan hankinta ja laitto selkeän ja terveellisen suunnitelman mukaisesti. 
  • Tiedosta, kuinka kauan sinulta menee päivän aikana aikaa mihinkin. 
  • Pidä - jotenkin maagisesti aikaa siihen käyttämättä - koko ajan huolta myös kodin yleisestä siisteydestä. Niinkus nyt tiiätte - jos tulee tahra niin pyyhi se heti pois, vie kulkiessas tavaroita paikoilleen eläkä jätä mitään pöydän kulmalle lojumaan "laitan sen kunhan on aikaa"-mentaliteetilla. 
  • Muistuttele sopivassa määrin myös lapsia tavaroitten paikalleen siirtämisestä ja kaikesta muustakin sivistävästä.
  • Niin, ja muistakaa aina harjata aamuisin hampaat jo ENNEN aamupalaa, ettei se vaan pääse jäämään kiireessä...
  • Lue jossain kohtaa päivää 0 minuutissa kaikki kotisi ulkopuolinen tietotarjonta, uutiset tai sensellaset.
  • Kun joku tavara on tarpeeton, päätä heti, onko se seuraavalle lapselle säilytettävä, roska, luuttu, tutulle tarjottava, kirpparille lahjotettava vai myyntiin yritettävä, JA siirrä heti k.o. pinoon ettei montaa kertaa tarvii samaa tavaraa pyöritellä ja jahkailla. 
  • Kun joku projekti huushollissa jää kesken, päätä saman tien, siivootko sen heti pois vai kerkeetkö OIKEESTI - tai edes todennäköisesti - jatkaa sitä vielä parin päivän sisällä. 
  • Rupea laittamaan ruokaa ajoissa niin että kerkeät myös siivota pöydän ja laittaa salaattia. 
  • Älä jätä mitään lähtöä viime tippaan. 
  • Ala iltatoimille jo kuudelta, ja kahdeksalta ala jo huutaa että nyt pitäis mennä sänkyyn. Tai no ei, sitten jos joku meneekin niin sille ei tule uni vielä... Äh, tämä on himputin ristiriitasta. Kun se, joka tarttis meillä eniten unta, on se, joka tulee iltapalalle vasta silloin kun huudetaan, että nyt pitäis olla sängyssä. Äh sentään. 
  • Lue sivistäviä kirjoja, ainakin hengellisiä. 
  • Pidä huoli kaikkien viidestä kasviskourallisesta päivässä. 
  • Elä päästä maitoa, leipää tai muuta olennaista loppumaan. 
  • Elä päästä pyykkiläjää kasaantumaan niin että vaatteet uhkaa loppua. 
  • Pidä tietoisen rauhoittumisen hetki ennen iltapäivän huimaushetkeä. 
  • Syvenny rukoukseen. 
  • Pitäkää viikoittainen siivouspäivä. 
  • Pidä siistiä to do -listaa, jonka kanssa homma oikeesti toimii. 
  • Pukeudu kotonakin säädyllisesti. 
  • Elä yliarvioi sään suloisuutta ulos lähtiessäsi. 
  • Muista koko ajan vahtia lapsia. Muuten ne pääsee tottumaan siihen, että saa tehdä kaikkee kiellettyä, jos niitä ei heti estetä, komenneta ja aseteta välittömiä seuraamuksia. 
  • Vaali hyviä hetkiä erityisesti niiden kanssa, joiden kanssa on paljon kahnausta. 
  • Tee keskeneräiset projektit loppuun ennen kuin hullaannut seuraavaan söhellykseesi. 
  • Keksi lapsille riittävästi laadukasta tekemistä, että ne sais tarpeeksi liikuntaa, ulkoilmaa, kavereiden kans oloa ja kehittävää kotona puuhailua. Ja vastuuntuntoa kotitöistä, tutustumista miesten/naisten töihin tulevaa elämää varten, itsenäisyyden askeleiden ottamista ja luvallista rentoilua. Ja riittävän runsasta bakteeritarjontaa esim. eläimien parissa ja monipuolista musiikkikokemusta, taiteiden kokeilua, omassa harrastuksessa kehittymistä ja ympäröivään maailmaan osallistumista. Ja vanhoihin aikoihin perehtymistä. Pienempien auttamista ja omien tarpeiden kanssa kärsivällisesti odottamista ja oman elämän merkityksen löytämistä. 

Noniin noniin. Tässä ensimmäiset, mitä tuli mieleen listasta, jota en onnistu täyttämään. Seuraavaksi siirryn makkariin ja keittiöön, missä - behind the scenes - alan ravistella niskastani myös niitä mahdottomia odotuksia mitä liittyy emännän ja vaimon rooleihin, ja joihin kykenemättömyys tuntuu pahalta. Niinjuu, riittämättömyys. Se sana kai kuvaa oloani niiden edessä, ja ihan vähä vähältä vain voi vaikuttaa siihen, miten raskaasti ne ottaa. Miten paljon elämäniloa ja energiaa ne savustavat pilalle.