Oonko mä kertonu, että mulla on lääkärin toteama vaativan persoonallisuuden häiriö? En kai, en kirjoitellut keväällä tänne vielä mitään. No, sellaisesta sain kuulemma lähes täydet pisteet. Se oli hyvä kuulla, sen jälkeen on kehdannut koettaa vähän laskea vaatimustasojaan. Ei tästä piirteestä kuulemma eroon pääse, mutta on hyvä tehdä töitä itsensä kanssa, ettei vääntäisi elämää turhan hankalaksi. 

No, eilen oli loistava askel eteenpäin pois ylhäiseltä parvekkeeltani, missä seisoskelen tavisten yläpuolella. Annoin itselleni jouten olemisen hetken. Minähän en - tietenkään - ole koskaan jouten, arvaatte. Toki teen kaikenlaista epähyödyllistä, kun pakenen tylsiä kotitöitä. Mutta silloinkaan en ole tehnyt asiallisesti päätöstä tehdä nyt juuri tätä epähyödyllistä. Esim. kun ystävä kysyi, haluanko lahjaksi kynttilöitä, totesin etten minä koskaan istuskele kynttilöitä polttelemassa. Enkä koskaan malta keittää kotona teetä ihan vain istuskellakseni rauhassa pöydän ääressä. Vettä minä vain juon kun se ei vie aikaa. 

Yksi epähyödyllinen asia, mitä teen, on asmr-videot. Googlaa, jos on uusi ilmiö. Hoksasin ne joskus viime keväänä ja aloin käyttää niitä iltaisin, kun lapset riehui ja minun teki mieli paeta kauas tästä melusta. Olin saanut hyvät kuulokkeet, joilla sai vaimennettua ympäristön ääntä jonkun verran, ja sitten pääsin välittömästi pois tästä ympäristöstä keskittymällä videoiden katseluun ja kuunteluun. Sitäkin siis tein vain selviytyäkseni senhetkisestä tilanteesta. 

Eilen olin iltapäivällä sängyllä ja ajattelin jotain todella vaativaan persoonaan epäsopivaa. "Raskas työ vaatii raskaat huvit." Luonnostani minä vaadin itseltäni aina kaiken. Ei ole olemassa tilannetta, jossa olisi minun mielestä sopivaa höllätä suoriutumistasoani. Tai antaa lupaa ihan olla vaan, epätehokkaasti. Ja päätin katsella ajan kanssa pitkää asmr-videota. Ja siinä sängyllä makoillessani elämä näytti uudelta. Minä pötköttelen sängyllä, olen omassa kodissani ja saan olla rauhassa. Vaikka onkin lapset kotona ja häsää jotain levotonta olkkarissa. Elämä oli mullistavasti uudenlaista, kun saa vain olla olemassa.