Hehheh, otsikon pitää olla lyhyt, eikös? Oikeampi otsikko toki olisi "kaukainen ajatus luostarielämästä"... skrehm. 

Tänä aamuna olin ajatellut mennä tilaisuuteen, missä nunna esittelee nykyaikaista luostarielämää. Kuulosti tosi kiehtovalta. Olen muutenkin hiljattain keskustellut siitä, miten rukoilla muulla tavoin kuin listaa läpi lasketellen ja kesken nukahtaen. Tavoittelen sitä läsnäolemista, mistä veli Laurentius kai oli kirjoittanut pienen sinisen kirjan. Että läpi päivän muistaisi usein palata ajatukseen Jumalan läsnäolosta ja asettaa kehonsa ja mielensä lepoon sitä vasten. Sitä kai luostareissa on ollut tarkoitus harjoitella. 

(hetkinen, käyn hämmentämässä mannapuuroa)

No niin, kattokaa nyt, just näin tämä menee hyvin. Olen läsnä, kirjoitan ja ajattelen kovasti, mutta en täysin unohda myöskään hellalla kiehuvaa puuroa. Yleensä unohdan mannapuuron ja kananmunat joka ainoa kerta kun poistun keittiöstä. 

Päästäiskö asiaan, mikä piti alkuun sanoa: en päässytkään sinne tilaisuuteen nunnaa kuulemaan, mutta ajattelin sen sijaan leikkiä luostaria kotona. Puhuminen pelkästään ei auta tässä asiassa - tätä on harjoiteltava ahkerasti. Joten todennäköisesti paljon parempi näin päin. Harjoittelin tämmöisiä juttuja lastenkin kanssa aamulla, ja se olis tosi tosi tehokasta jos lapsetkin oppis läsnäolemista ja tietoisuutta oloistaan. 

Ja tämä päivä on ollut tähän mennessä hurjan onnistunut. Iloinen, tärkeä, suuri ihme! Ja näitä tarvitaan joka päivä.

Aamulla en heittäytynyt suoraan toisten tunteisiin vaan koetin vähän ajatella, mitkä tässä on pidemmän välin tosiasiat. Eli tarviiks just nyt välttämättä riidellä tästä asiasta. Sitten sain paljon aikaa lukea hyvää kirjaa. Ja totesin, että viisautta on tosiaankin korkeemman tasoista kuin omani. 

• Erik Ewalds: Kohti elämän eheyttä. Ahdistuksesta luovuuteen.
• Luku Polariteetti (kahden navan välinen jännite)
  Todellista elämää eletään äärimmäisten vastakohtien jännitekentässä. Jokainen yritys paeta vastakohtaisuuden synnyttämän jännitteen alueelta epäonnistuu. Yritämmepä paeta millä tavoin hyvänsä, ahdistuksemme vain lisääntyy. Sielumme ja henkemme ja usein myös ruumiimme heikontuvat. Ratkaisevaa ei ole ristiriidattomuus vaan tapamme suhtautua polaarisuuteen. 
• Monomaaninen "onnen", nautinnon, kuuluisuuden, rahan ja ylellisyyden tavoittelu tuhoaa elämän, koska siinä laiminlyödään kasvu ja henkinen kypsyminen. 
• Emme voi karkottaa ahdistusta ja tulla luoviksi ihmisiksi takertumalla yksipuolisesti elämän toiseen ääripisteeseen. Ratkaisu on synteesin löytäminen, se, että elämme keskeneräistä elämää, joka on vasta joksikin tulemista eikä valmiina olemista. Kun syntyminen lakkaa, tulee kuolema, varoitti Erich Fromm.

Ja niin olin saanut elämyksen, joka auttoi muistamaan näitä asioita päivänkin mittaan. Havahduin palaamaan näiden äärelle, kun radiosta kuului hyvä laulu, kun kävelin kauniilla korkealla harjulla ja silloin, kun huomasin hermostuvani. Yksi iso plus kolme pientä hyvää hetkeä päivän mittaan on paljon. Tämä on todella hyvä päivä. 

Vielä ilta jäljellä.