Onpa menny aikaa siitä, kun viimeksi oli talo tyhjä, pienin nukkumassa, ja minä kirjoitusintoinen. Ihan tulee viime kevät mieleen, kun kuuntelin nyt tuota Jiippii-levyäkin, mitä silloinkin vauvan kans kuuntelin välillä. Eilen taas tuli mieleen hyvinkin vanhat kevättalvimuistot, mahduinkin taas kihlasormukseeni kun sattumoisin kokeilin! Jes, tämä kohta vuodesta on toinen mun lempiajoistani, talvi kääntyy valoisaksi, tulee hel'm*ik'uu ja kimaltelevat hanget!

Tuleekin ilahtunut mieli oikein tarpeeseen. Syksyllä blogin kirjoitus sun muut ei-elintärkeät työt jäi jalkoihin kun kilpirauhaseni alkoi liikatoimia. Eipä ihme, että kesän viimeiset viikot olikin kitkuisia. Oli pojan toinen koulupäivä, kun kävin lääkärissä ja sainkin yllätyksekseni ihka oikean diagnoosin, eli ei minua ihan suotta ollut huimannut. Mutta kunhan lääkkeet alko tepsiä, niin sitten sai taas lopettaa jatkuvan syömisen ja elellä ihan normaalisti. Työstä se käy syöminenkin, huh kerrassaan! Oli niin vapauttavaa kun viimein pystyi vaikkapa tulemaan kotiin kaupungilta ja olemaan jalkeilla vielä yli vartinkin, ilman että tarvitsi lysähtää pöytään. Kaikkivoipa olo =)

Mutta ihan mukavasti tämä syksy toki meni, mikäpä siinä. Kai se pitää paikkansa, mitä kuulin joltakin, että kunhan lapsi lähtee kouluun, niin siitä se alkaa aika juosta sitten. Joulujuhla, kevätjuhla, joulujuhla, kevätjuhla.

Itsenäisyyspäivän lähestyessä muistin, että juur silloin mulla on viime vuosina alkanu talvimasennuskausi. Minulla se ilmenee niin, että mikä minäkin vuonna on se uuvuttava asia, niin sillon se tuntuu monin verroin työläämmältä kestää. Tänä vuonna se on tuo jo esittelemäni ajatussuo: kun minä en ole niin ahkera emäntä kun pitäis. Valmistauduin vastaiskuun ja pidin itsenäisyyspäivän kutsut kotona, ja ei tullukaan mitään masentavia merkkejä vielä. Unohin jo ajatella koko asiaa, mutta joululomalla kyllä kävi olo työlääksi. Juur osu huono viikko lääkityksenkin puolesta tuohon jouluviikoksi, istuin taas keittiössä syömässä ja syömässä, en edes pöytää saanu siivottua välillä.

Eilen pidin taas meidän uuden viikkojärjestyksen mukaan oman vapaapäiväni. Me ollaan sovittu miehelle vapaapäivä keskiviikoksi, ja minulle torstaiksi. Aivan mahtava keksintö, ei mulla oo ikinä ollu niin vapaata edes äitienpäivänä! Mutta huomas kyllä edellisestä illasta päätellen, että totisesti tarpeeseen tulikin, kun ei oo tässä joululomalla oikeen vapaita onnistuttu kummallekaan järjestämään, tuntia pidempää ainakaan.

Positiiviseksi asiat kääntämällä voidaan sanoa, että ainakin ollaan vastaisuudessa viisaampia joululoman suhteen. Tässäpä itselleni muistilista ens vuojeksi:

• Järjestä lapsille jotain erityistä tekemistä joka päiväksi
• Pidä jouluaatto arvossaan: lahjojen avaamista pitää sentään jonkun verran saada odottaa, ja tehdä se yhdessä
• Käydään loman aikana jossain seurakunnan tapahtumassa, tulee se joulun merkitys lähelle silloin ihan oikeaankin aikaan eikä vain etukäteen kaikissa muissa joulujuhlissa
• Käy yksin jossain, muuten et kestä loman yli
• Ja tee ihmeessä joululahjoja kaikille, ja osta myös. Ne ovat sittenkin erityinen ja olennainen osa joulua! (Kun mä olin syksyn siivousviikon päätteeksi niin ryytynyt meidän tavaran määrästä, että päätin äidin auktoriteetilla pitää erittäin lahjattoman joulun: vain aineettomia lahjoja, romppeet kirjallisella erityisluvalla.)
• Tee jotain yhdessä lasten kanssa: leipomista, korttien askartelua, lahjojen tekemistä tai muuta. Muuten koko homma levähtää ihan käsiin - kaikki on vaan haljua höttöä, ja lapset ärtyisiä kun ei oo mitään mistä saada kiinni.
• Löydä Jeesus lähelle. Mistä ovesta tai savupiipusta millonkin, mutta on se oikeasti tärkeää. Et sinä voi hylätä tärkeintä itseäsi: Jeesuksen kohtaajaa.

Ai niin, ja se aivojen kitinä: eilen illalla ja nyt ennen tämän kirjottamista on kuulunu sellasta sirinää korvista, taitaa olla tinnituksen tapaista. Tai sitten aivot alkaa jo kitistä kalaöljyjen puutteessa, kun enhän minä kalaa kovin usein muista hankkia. Ja mitään lisäravinteita en uskalla syödä, kun syksyllä veti jalat täriseviksi taas pariksi päivää, kun yritin monivitamiinijuomaa juoda. Onpahan pätevä syy kieltäytyä kaikista puhelimessa tarjotuista ilmaisista terveysvalmisteista: ei, ei kiitos rasvaa sitovaa viikunavalmistetta: imetän ja minulla on kilpirauhasen liikatoimintaa. Sillä saa puhelinmyyjän harvinaisen hiljaiseksi sentään.