Siihen tyssäs hieno bloginkirjotusvauhti kun vauvalta loppui pitkien aamupäiväunien nukkuminen. Iltapäivisin vaikka joskus nukkuiskin pitempään, niin en enää muitten lasten kotona ollessa osaa orientoitua tähän kirjoittamiseen. Mutta, tänään nyt sitten vastoin kaikkea ennakko-oletusta istunkin tässä!

Eskari loppui mutta onkin pojan päiväleiriviikko, ja minä oon luvannu hoitaa kaikki tämän viikon viennit ja tuonnit, ml. aamulähdöt. Joten aamulla vauva rattaisiin, tyttö päiväkotiin, poika kahdella bussilla leiribussin pysäkille, vauvan kanssa kahdella bussilla kotiin. Ihan hyvin meni, vaikka lompakko unohtuikin kotiin. Ja ennenkuin taivastelette mun uutteruutta ja pätevyyttä, niin tunnustan, että tämä oli eka kerta vauvan synnyttyä kun olin vastuussa lasten aamulähdöstä. Eli suoraan sanottuna, olen ollut liki puoli vuotta vapaa nukkumaan aamuisin niin pitkään kuin haluan, vauvan suomissa rajoissa. Ihan lokoisaa... Noloa...

Mutta siis, tarkotus oli tämän viikon aikana pitää mukavaa aikaa miehen kans, kohta koittavan kymmenvuotishääpäivän kunniaksi. Tänään sitä varten oli tunti yhteistä aikaa. Kerkesin aloittaa kaks kinaa vaikka olin päättäny että tällä viikolla olen kiltisti. Hyvät päätökset, ne nousee niin helposti äkkiä itseään vastaan. Mutta onneks onkin vielä neljä päivää jäljellä.

Ja nyt siis vauva nukahti tälle aamua kolmannen kerran, koti on tyhjä ja minulla aikaa istahtaa tähän. Ei sitä aina arvaa! Suunnitelmissa mulla on ollu pitkään esitellä täällä nerokkaimmat ideat äitiysajaltani. Kyhäilen niitä vielä... Sitä ootellessa, kokoapa omasi!! Hauskahan niitä ois nähdä täällä, laittakaapas kommenteiksi!