Tämmöisen koko perheen aamuhartauden pidin seurakunnan leirillä hiljattain, pääsette näkemään aidot puhujan muistiinpanot ;) Ja leirillä olleet voi verrata suunnitelmaa toteutuneeseen!

Jeesukselta tilattu talo?

”Kuka vikana kyykyssä on hippa!”
Ootko sinä joskus ollu tilanteessa, missä joku sanoo noin?
(Kysy joltain lapselta: ) Missä sinä oot nähny jonkun sanovan noin? Miltä se tuntui?

Minä muistan, että aina kun koulussa joku sanoi noin, tuli oikein paniikki mennä äkkiä kyykkyyn. Ja vaikka teki parhaansa ja oli tosi nopea, niin saattoi silti joutua hipaksi, jos muut oli ollu nokkelampia. Ja se tuntui tosi epäreilulta. Ja vaikka ei itse olisi joutunutkaan hipaksi, niin silti aina inhosin tuota.

Samanlainen epäreilu tunne mulle tuli kerran eräässä hengellisessä kokouksessa. Se oli kymmenisen vuotta sitten sellainen pääsiäiskonferenssi, jossa oli ulkomainen puhuja. Se kertoi, että hän on kertonut Jumalalle, millaisen asunnon haluaa sitten taivaassa. Ja jos sitten muut kaverit aikanaan kattoo sitä kateellisina, niin hän sanoo niille, että hah, mitäs ette ite toivoneet tällaista! Ja virnuili.

Kammottavan kuuloista, voisiko Jumala olla tuollainen, yhtä epäreilu kuin ala-asteen ovelimmat tytöt? Kun Jeesus sanoi menevänsä valmistamaan meille sijaa, siinä ei kyllä lukenut sen perään että hän jakoi opetuslapsille lomakkeet, joilla saa valita tulevan kotinsa seinätapetit ja kattomateriaalin. Ja lisäliitteessä tarjolla lautalattioita suomalaiseen makuun.

Jos minä kuvittelisin, että pitäisi mennä Jeesuksen eteen ja esittää omat toivomuksensa taivaallista asumustansa varten, niin enhän minä osaisi mitään pyytää! Enhän minä tiedä, mitä kaikkea taivaassa on mahdollista tehdä – jos yrittäisin itse keksiä jotain, niin siitä tulisi tosi tylsä verrattuna siihen, millaisen luomuksen Jeesus voisi minua varten rakentaa! Jumalahan on itse luonut minut, niin toki hän osaa tehdä sellaisen talon, mikä hämmästyttää minut ihanuudella, ja mistä voi vaikka löytää aina uudestaan jotain uutta ja hienoa.

Ainakin omassa elämässäni on Jeesus antanut minulle aina monin verroin paremman kodin, kuin olisin älynnyt millään muotoa pyytää. 

Lapsena(tee saparot) pidin aina hyvää huolta omasta läksyjentekopöydästäni ja nurkkauksestani, kunnes 12-vuotiaana vanhemmat halusivat antaa minulle oman huoneen. Ja se oli vieläpä meidän talon yläkerrasta, ihanaa! Olisin ollut siihen vallan tyytyväinen jo sellaisenaan, mutta isä vieläpä antoi minun valita, minkä väriseksi sen vaatekaapin ovet maalattaisiin. Valitsin violetin. Sisältä ne vaatekaapit oli 70-luvun vihreitä, ja oven nuppi jätettiin myös sellaiseksi vihreäksi. Muistan vieläkin, miten siitä nupista piti tarttua kiinni ja nostaa, että sai rymäytettyä sen vanerioven kiinni. 

Ensimmäinen asuntoni, kun muutin pois kotoa, oli kerrassaan upea. (hiukset kiinni) Siinä oli asioita, mitä en olisi todellakaan keksinyt iltarukouksessani mainita: se oli omakotitalon yläkerta =) , jonka alakerrassa asui vanha pariskunta, jonka vaimo oli suloinen uskovainen mummo. Se kutsui minut ja kämppikseni aina välillä alakertaan kahville, ja oli leiponut vaikka sun mitä, ja pyysi minua soittamaan niiden pianoa! Ja tien toisella puolella, pienessä metsikössä, oli niillä oma ranta, jonne sain syksyllä mennä vaikka suoraan koulusta, ja pulahtaa kaikessa rauhassa, kenenkään näkemättä, ja loikoilla laiturilla. Ja vähän matkan päässä, missä oli yleinen uimaranta, oli myös avantouintipaikka talvisin, ja siellä sitten aina pari kertaa viikossa kävin pulahtamassa aamulla jos piti mennä keskustaan vasta 12:ksi. Tässä asunnossa asuin pari vuotta tosi onnellisena, ja oikein mielelläni poljin 7 km kaupunkiin joka päivä, ja asuin ensimmäisen vuoden keittiön puolella.

Meidän ensimmäinen asunto, kun mentiin naimisiin, (huntu päähän ) oli edelleen omakotitalon yläkerta, ja ensi näkemältä tosi sievä, mutta parhaiten muistan sieltä aamut, jolloin piti hiipiä suihkuun isäntäväen asunnon läpi kellariin. Ensinnäkin minua pelotti se isäntä, ja toisekseen sen kiukkuinen koira, joka räksytti ja yritti näykkiä minun pyyhkeenhelmaa ja oli tehnyt aina yön aikana portaikkoon pissilammikoita ja kakkoja. Tämän jälkeen aivan tavallinen kerrostaloasunto tuntui luksukselta, mutta olihan siinä se hyvä puoli, että hain turvaa Jukkiksesta, mikä on tietysti avioliiton kannalta hieno asia =)

Sitten Lahteen muutettuamme(hiukset auki) ollaan saatu asua muutamassa oikein mukavassa, Jumalan meille osoittamassa talossa. Puolitoista vuotta sitten todettiin silloisesta kodista hometta ja muutimme Saksalaan kerrostaloon, jossa olikin taas räksyttäviä alakertalaisia. Tosin ei mitään koiraa, kiukkuisia ihmisä vain. Tuntui, että niillä oli joka huoneen nurkassa joku pitkä keppi, millä ne pystyi koputtamaan kattoon heti kun meiltä mitään jalkojen töminää kuului. Se oli kammottavaa, pelkäsin niitä kovasti.

Yritettiin kuitenkin elellä siinä, ja muuten asuinalue oli todella upea.  Minä olisin kyllä tyytynyt siihen, mutta Jumala halusikin meille parempaa. Asunto irtisanottiin meistä riippumattomista syistä, ja jouduimme äkkiä etsimään uutta. Me ei haluttu enää vaihtaa paikkaa, kun oli tuohon jo hyvin asetuttu erityisesti lasten puolesta, ja yllätykseksi löytyi vapaa vuokra-asunto aivan parinsadan metrin päästä, ja siinä oli todella ystävälliset ja vastaanottavaiset naapurit! Ja tätähän me ei oltu osattu edes pyytää, kun ajateltiin selviävämme siinä edellisessä!

Joten minä ainakin olen hirmu kiitollinen Jeesukselle siitä, miten hän on antanut minulle aina hyviä asumispaikkoja, joten olisi varsin loukkaavaa ruveta ykskaks sanelemaan Jeesukselle mitään ehtoja, millainen minun taivasasumuksen pitää olla.

Joten se puhuja oli vähän omituinen, ja muutenkin se kävi loppujen lopuksi vähän epäilyttäväksi. Se puhui maailmanlopun tulevan parin vuoden sisällä, ja siitä on nyt jo 8 vuotta. Ja toisekseen, aina kun luin sen lähettämiä opetuskirjeitä, niin minulle tuli niistä tosi lannistunut olo_ tuo on niin erinomainen ja minä huono. Hiljalleen aloin todeta, että eihän tämä ole oikea tapa puhua ihmisille Jumalasta, joten lopetin tilaamasta sen ihmisen kirjeitä.

Mutta tässä on vielä läjä CD:itä, joita ostin – ihan omalla rahalla – siellä pääsiäiskonferenssissa aikanaan. Nyt, koska Raamatussa sanotaan, että vääriä opettajia ei pidä suvaita, niin näistä CD:istä tehdään hyrriä – saa tehdä lisää ja leikkiä leirin ajan tässä salissa.