Eikös sitä luonnostaan ajattele, että kiltit vanhemmat kasvattaa kilttejä lapsia. Ja jos lapset on kurittomia niin vanhemmissa on vika. Niin minä vaistomaisesti edelleen ajattelen. Ja kun oma lapsi käyttäytyy huonommin kuin minä ja sisareni pienenä, niin ymmärrän olevani äitinä epäonnistunut: lapseni on kuriton nulikka. Näinhän äitini ajatteli, ja minä esikoisena kyllä sisäistin äidin näkemykset pureskelematta. Mutta kun nyt ajattelen joitain ihailemiani, tyyniä äitejä, niin mitä kummaa huomaankaan heidän lapsistaan: Ihan hurjia villikoita! Joten miten päin tämä homma oikein meneekään - ovatko ne tottelemattomat lapset niitä jotka kasvattaa tyyniä vanhempia?!