No ääh, jäi tuo viime teksti ilman sitä tärkeintä ideaa, kun omenapiirakka alkoi kärytä ja kiirehdin (liian myöhäistä) iltapalaa laittamaan. 

Eli mikä minun mielessäni oli se vapautumisen kokeilu? Mistä hyvän elämän ohjeista minä tohtisin koettaa päästää irti? Teenpä nyt listan siitä: 

• Herää aamulla ajoissa lukemaan Raamattua ja hiljentymään kynttilän ääressä ainakin 7 minuutiksi. 
• Herätä lapset niin hyvin, ettei tarvii alkaa huutamaan "enää x minuuttia, miksette te jo oo noussu!"
• Ole hoitanut jo illalla kaikkien vaatteet, reput, päivän kyytisuunnitelmat, kaverillakäyntiluvat ja säätiedot valmiiksi. 
• Hoida ruuan hankinta ja laitto selkeän ja terveellisen suunnitelman mukaisesti. 
• Tiedosta, kuinka kauan sinulta menee päivän aikana aikaa mihinkin. 
• Pidä - jotenkin maagisesti aikaa siihen käyttämättä - koko ajan huolta myös kodin yleisestä siisteydestä. Niinkus nyt tiiätte - jos tulee tahra niin pyyhi se heti pois, vie kulkiessas tavaroita paikoilleen eläkä jätä mitään pöydän kulmalle lojumaan "laitan sen kunhan on aikaa"-mentaliteetilla. 
• Muistuttele sopivassa määrin myös lapsia tavaroitten paikalleen siirtämisestä ja kaikesta muustakin sivistävästä.
• Niin, ja muistakaa aina harjata aamuisin hampaat jo ENNEN aamupalaa, ettei se vaan pääse jäämään kiireessä...
• Lue jossain kohtaa päivää 0 minuutissa kaikki kotisi ulkopuolinen tietotarjonta, uutiset tai sensellaset.
• Kun joku tavara on tarpeeton, päätä heti, onko se seuraavalle lapselle säilytettävä, roska, luuttu, tutulle tarjottava, kirpparille lahjotettava vai myyntiin yritettävä, JA siirrä heti k.o. pinoon ettei montaa kertaa tarvii samaa tavaraa pyöritellä ja jahkailla. 
• Kun joku projekti huushollissa jää kesken, päätä saman tien, siivootko sen heti pois vai kerkeetkö OIKEESTI - tai edes todennäköisesti - jatkaa sitä vielä parin päivän sisällä. 
• Rupea laittamaan ruokaa ajoissa niin että kerkeät myös siivota pöydän ja laittaa salaattia. 
• Älä jätä mitään lähtöä viime tippaan. 
• Ala iltatoimille jo kuudelta, ja kahdeksalta ala jo huutaa että nyt pitäis mennä sänkyyn. Tai no ei, sitten jos joku meneekin niin sille ei tule uni vielä... Äh, tämä on himputin ristiriitasta. Kun se, joka tarttis meillä eniten unta, on se, joka tulee iltapalalle vasta silloin kun huudetaan, että nyt pitäis olla sängyssä. Äh sentään. 
• Lue sivistäviä kirjoja, ainakin hengellisiä. 
• Pidä huoli kaikkien viidestä kasviskourallisesta päivässä. 
• Elä päästä maitoa, leipää tai muuta olennaista loppumaan. 
• Elä päästä pyykkiläjää kasaantumaan niin että vaatteet uhkaa loppua. 
• Pidä tietoisen rauhoittumisen hetki ennen iltapäivän huimaushetkeä. 
• Syvenny rukoukseen. 
• Pitäkää viikoittainen siivouspäivä. 
• Pidä siistiä to do -listaa, jonka kanssa homma oikeesti toimii. 
• Pukeudu kotonakin säädyllisesti. 
• Elä yliarvioi sään suloisuutta ulos lähtiessäsi. 
• Muista koko ajan vahtia lapsia. Muuten ne pääsee tottumaan siihen, että saa tehdä kaikkee kiellettyä, jos niitä ei heti estetä, komenneta ja aseteta välittömiä seuraamuksia. 
• Vaali hyviä hetkiä erityisesti niiden kanssa, joiden kanssa on paljon kahnausta. 
• Tee keskeneräiset projektit loppuun ennen kuin hullaannut seuraavaan söhellykseesi. 
• Keksi lapsille riittävästi laadukasta tekemistä, että ne sais tarpeeksi liikuntaa, ulkoilmaa, kavereiden kans oloa ja kehittävää kotona puuhailua. Ja vastuuntuntoa kotitöistä, tutustumista miesten/naisten töihin tulevaa elämää varten, itsenäisyyden askeleiden ottamista ja luvallista rentoilua. Ja riittävän runsasta bakteeritarjontaa esim. eläimien parissa ja monipuolista musiikkikokemusta, taiteiden kokeilua, omassa harrastuksessa kehittymistä ja ympäröivään maailmaan osallistumista. Ja vanhoihin aikoihin perehtymistä. Pienempien auttamista ja omien tarpeiden kanssa kärsivällisesti odottamista ja oman elämän merkityksen löytämistä. 

Noniin noniin. Tässä ensimmäiset, mitä tuli mieleen listasta, jota en onnistu täyttämään. Seuraavaksi siirryn makkariin ja keittiöön, missä - behind the scenes - alan ravistella niskastani myös niitä mahdottomia odotuksia mitä liittyy emännän ja vaimon rooleihin, ja joihin kykenemättömyys tuntuu pahalta. Niinjuu, riittämättömyys. Se sana kai kuvaa oloani niiden edessä, ja ihan vähä vähältä vain voi vaikuttaa siihen, miten raskaasti ne ottaa. Miten paljon elämäniloa ja energiaa ne savustavat pilalle.