Mieleni on kotonaan, kun voi halutessaan laukata johonkin metsään ja etsiä uuden reitin. Edelleen löydän uusia kätkeytymispaikkoja metsännurkista. Olen makoillut sammalsylissä, itkenyt männyn olkaa vasten, kahlannut avantokengillä järveen kaatuneen puunrungon viereen, hukannut nyytin juurakon koloon ja silmälasit maisemapaikan kannon päälle. 

Opin ensimmäiset käyttökelpoiset sienet kuluttettuani monta iltaa googlettamalla "ruskea pieni sieni". Pikkusuolta löytyi KOOKOKSEN tuoksuisia sieniä, jotka oli niin söpön pieniä ettei niillä täyttyny paistinpannu taikka maha juuri ollenkaan. Mutta etsiessäni niitä lisää tenniskentän takaa löysin eksyneitä tennispalloja ja niillä passaa nykyään mennä pallottelemaan.

Lähirantaan on hipsuteltu porukalla paljain jaloin. Sen turvin on selvitty kaameasta kuumuudesta ja siellä on nuorimmaisesta kuoriutunut minun muikkuseni. Ensimmäisinä kesinä hän oli jo viiden minuutin polskimisen jälkeen niin kylmissään, että minun piti kiireellä kääriä hänet toppatakkiin, mutta nykyään hän sukeltelee suvereenisti valomerkkiin asti - ranta jää varjoon iltayhdeksältä.

Tammikuussa korona-aikaan yritettiin pitää synttäreiksi jalkapalloa jäisellä lähikentällä ja mustikkakakkua lumen päällystämällä grillipaikalla, mutta nyt keksittiin parempi idea: pidetäänkin x- ja puolivuotissynttärit kesäsäässä niin jalkapalloilu helpottuu huomattavasti.

Yhtenä aamuna näin keittiön ikkunasta, miten vanha kelo otti ja kaatui. Ja on tuosta enemmänkin puita kaadettu, siinä meni lasten majat ilman ennakkovaroitusta. Muutaman vähäkäyttöisen vuoden jälkeen ryteikkö palveli vadelma-aarteistona, ja toiselta puolelta taloa poimittiin mustikoita. Kerran vuodessa meidänkin lapset pääsee tienestin makuun, ja se on silloin kun saa poimia marjoja ja myydä ne äitille. 8 euron litrahinnan lisäksi saa osallistua itse vieläpä marjojen syömiseenkin!

Nyt kun lehtipuut ovat nousseet vadelmapuskiston yläpuolelle, olen ikävissäni etsinyt edes muutamaa männyntainta. Yksittäisiä isoja mäntyjä on jätetty, mutta vaikea niiden poikasten on saada jalansijaa ryöppyävästä pusikosta. Istutin R-kioskilta ja Heurekasta saatuja männynsiemeniäkin, mutta ei niitä lykästänyt. Nyt kun muutama heiveröinen on pilkottanut esiin, niin olen nyhtänyt heinät pois ympäriltä, jopa ähkinyt pajuja irti tantereesta, etteivät pimentäisi minun armaita. Mutta en viikonloppuaamuina, ettei ihmiset kattelis ikkunasta ja tulis torumaan, kun vaurioitan puuvartisia kasveja tässä puuhassa. Mutta siellä, missä talsin pitkien puheluiden aikana ympyrää jonkun puretun rakennuksen jättämällä kentällä, pukkaa kyllä nuoria mäntyjä vaikka kuinka. Saisikohan niistä muutaman tuoda taskussa meidän rinteeseen?

Koronakeväänä aloin etsiä pihapiiristä syömäkelpoisia kasveja. Suurin hyöty tästä on ollut se, että tulee lähdettyä aamuisin ulos. Toisena hyötynä on ilmaiset vitamiinit horsmien ja voikukanlehtien myötä. Oppimaan olen päässyt, että naisten rohdoiksi mainitut poimulehti ja mansikan lehti antavat minulle mittavat premenstruaalioireet ja (kaadetun) koivun lehdet pyörryttävät. Nokkonen puolestaan parantaa allergiaoireet ja vadelmanlehti helpottaa mahansisäisten lihasten kouristukset. Tosin vain vartiksi, mutta onhan sekin helpotus. Pihkan tuoksu lumoaa, mutta itse tehty pihkaöljy vain piti tulehdusalueen märkänä. Viikko sitten säikähdin posken sisäpinnalla kipuilevaa puraisujälkeä ja kokeilin ensimmäistä kertaa ratamoa. Ohjeen mukaisesti pureskelin lehteä tovin, ja vartin päästä oli kivistys parantunut!

Elämän helppoudessa tärkein on kauppa. Sinne minä ramppaan vähän joka päivä. Nyt huimausoireitten rajoitettua liikkumisia tuo kauppareitti on säilynyt huikeana hyvinvointitekona. Otan pyöräkellarista rattaani ja kömmin niiden perässä kauppareissuni, keikkuipa päässä miten kovaa tahansa. Aina siitä selviää, kun alamäkikin on kotiin päin. Matkan varrella voi tervehtiä täkäläisiä "kello yhdeksän jengiläisiä" ja haikailla porukasta pois jäänyttä Hartikaista. Kohteliaita ovat kaikki, ja siistejä. Kerran käytiin katsastamassa niiden nuotiopaikka mutta ei siellä lojunu yhtäkään tölkkiä meidän jätskirahoiksi. 

Muutama kantaaottava taideteoskin on tullut kyhäiltyä tienooseen. Neumannille kirjoitan synttäriviestit seiniin autiotalojen, ja Tierien ongelmakäyttäjille täytyy piittaamattomuuden seuraukset vääntää rautalangasta. Asettelin paita-housu-pareja sohelosti jätettyjen sähköpotkuhärveleitten eteen tielle niin, että ensi silmäyksellä mieleen tulee, onko jonkun päältä ajettu. Olin itse asiassa ajellutkin paitojen selkämyksiin mustat pyörän jäljet. Tokenikohan joku hurjastelija hiukkasenkin näitten myötä? Ainakin se kaahailija, jolle kerran mäkätin pihassa, lopetti hurjat pihaansaapumiskurvailunsa puhutteluni seurauksena, jess!

On muistoja naapurien kanssa ystävystymisestä, mutta kun ovat vanhemmasta päästä niin on heitä jo menetettykin. Yhteisiä tansseja ja joululauleloita, ja poikien lumisotaan päättynyt kaveruus. Väliaikaista kaikki vaan on. Jos muutan seuraavaksi teidän naapuriin, otatteko vastaan harvoin mekkaloivan, hyväsydämisen kylähullun? Voin luoda lumet autosi ympäriltä, jos annat minun lukea vanhat sanomalehtesi. 

Yhtenä iltana torille hölkötellessä kuului upee kitarasoolo ja kitaristin sininen irokeesi loisti sähäkkänä. Pääsin kerrankin kokemaan heviä, kun en oo ikänä missään sellasissa konserteissa ollu. Lavan edessä jopa heilutteli muutama miekkonen pitkää tukkaansa, ne siis oikeesti tekee sellasta! Menin muitta mutkitta lavan tuntumaan, että pääsin nauttimaan niistä harvinaislaatuisista bassotytinöistä, jotka ihmeesti hemmottelee hermostoa. Oikeesti, mä meen joskus pyykkikoneenkin kylkeen sen lingotessa ja annan lantion ottaa tärinää vastaan. Mä tajusin sen hyväätekevän vaikutuksen kerran, kun meitä ylemmässä kerroksessa oli kylppäriremontti ja siellä käytettiin täryporaa pari päivää. Sillon ihmettelin iltapäivällä, että miten mulla voi olla näin hyvä olo, vaikka teen ajatustyötä näin kehnoissa olosuhteissa. Aavistin, että juurikin se tärinä pitää mun kehon poikkeuksellisen rentona, ja menin läppärin kanssa istumaan omaan kylppäriin seinää vasten, että sain parhaat jyrinät osakseni. Toki kuulosuojaimet oli oltava. 

No niin, seisoin siis keskellä toria kokemassa kaikilla soluillani jännittävää showta. Rumpali mäiski yhtenäistä vyöryä niin, että joutui kappaleitten välissä pyyhkimään naamaansa isolla froteepyyhkeellä. Mitenkähän keho taipuu tällasen musiikin vietäväksi jos antaa rytmin viedä? Tosi erikoisesti joku liikehtikin tanssia varten varatulla ruohomatolla. Täytyi toki olla valmis väistämään, jotkut oli tietty horjumiskunnossa. Mutta hyvällä mielin kaikki, nekin jotka eivät olleet heviporukkaa vaan tavallisia kesäillan istuskelijoita.

Parin kappaleen jälkeen mikkiä pitelevä pitkätukkamiekkonen piti juontopätkän. Viimeisenä lauseena hän karjahti: "Jäin ilman persettä!" Hurja meteli lähti taas käyntiin, mutta minä pysähdyin kelaamaan. Jäi ilman -krhm - persettä? Naisia tavoitellessa ehkä yleensä toivotaan sitä parempaa puolta, joten siis - - tuo huutaa koko torin yli - - halunneensa miestä. Että semmosta juttua, tämähän on pahempaa kuin yläasteen pojat, joilta viimeksi oon kuullu herjanheittoa. Ja minä vieläpä tanssin pikkuhippusen tuossa äskettäin, ei kai täällä oo ketään tuttuja näkemässä? Pari minuuttia tilannetta tuijoteltuani lähdin tunnelman äkisti menettäneenä poistumaan. Alkoi mahakin jo olla kyllikseen saanu tärinää. Ja mitähän se mies nyt oikein mikkiin örisikään? Puolivälissä toria hiippaillessani vilkuilin vielä taakseni, ja näin äijän esittävän jotain sellasta, mitä oikeesti tehdään vain yksinäisyydessä. Brrr, jos en ois hetkeä aiemmin lähteny, niin nyt oisin ollu alle kymmenen metrin päässä siitä köriläästä, kaiken näkemässä. Koko kansan keskellä. Miten ne muut kesti olla siellä vielä? Ja onhan tuollanen touhu suorastaan lailla kiellettyä julkisilla paikoilla. Miks se muka nyt oli sallittua, kun sitä tehtiin lavalla, kaikkien kaupunkilaisten katsellessa?

Nytpähän tiedän, miksei kunnon kansalaiset useinkaan kuuntele heviä. Ja siis - voihan olla olemassa kaunista miestenvälistä seksiäkin, mutta vahvistaa tuo esiintyjä sen faktan, minkä juuri homoista kuulin: heillä seksi harvemmin liitetään pysyvään ihmissuhteeseen. https://www.youtube.com/watch?v=p63D4L2FZsI  kohdasta 15:09. 

Heh, sain ainakin elämyksen, vaikkakin pysäyttävän nolon. Itsekin tykkään kyllä esiintyjänä aiheuttaa tunteita kuulijoissani. Mutta jos haluaisin järkyttää heitä seksi-imitoinneilla, pyytäisin sentään K-18-lapun esiintymistilan ovelle. Torilla taas kulki kaiken ikäistä väkeä, minkähänlaisia unia joutuvat paikalle sattuneet lapset tuon jälkeen kahtelemaan? Kello ei ollut kahdeksaakaan, koska olin itsekin vielä jalkeilla. Pääsinpähän ajoissa kotiin, kun konserttia ei tarvinnut kymmentä minuuttia pidempään kuunnella. Jospa joku ilta tulis vielä se jokakesäinen trubaduuri lähipubin terassille, niin menisin puun taakse tanssimaan pienesti ja olisin turvallisin mielin, kun känniläisten räkänaurut sisältää sentään vaan tuttuja juttuja. Ja kappaleissa uskaltaa hoilata mukana, kun tietää poistua illan kolmanneksi viimeisen kohdalla: Tahdooon--

• Ruokapöydässä ei tarvitakaan talouspaperia, kun ompelee pöytäliinan sävyiset kangastilkut serveteiksi, jotka voi käytettyään heittää pyykkiin. 
• Kuuma kaakao on herkkuni, mutta yhtä lailla hyvää on kun laittaa kuumaan veteen kaakaon sijasta piparkakkumaustetta. Muitten perheen jäsenten kaakaon / maidon kulutusta voin heidän huomaamatta vähentää tarjoamalla teetä tai ihan vaikka kuivattua minttua teenä, kun sitä sattuu paljon olemaan.
• Mysliä menee iltapalana paljon. Puuroa voi toki keitellä entistä useammin, myös iltaisin. Mies jo sekottaakin mysliin kaurahiutaleita, mutta lapsille voisi tehdä sekotusta valmiiksi purkkiin. Ja vois alkaa tehdä herkuksi ite muromysliä. Kyselin jo, saako siinä olla kookosta/ pähkinöitä / rusinoita, ja ainahan joku on vastaan tietysti. Samoin vois alkaa leipoa päivittäistä kahvileipää miehelle, vaikka kaurakeksejä. Ihan hauskaa etsiä siihen optimaalinen resepti terveellisyydenkin suhteen. Ja senhän arvaa, että herkkuleipuriksi olis muitakin innokkaita tarjolla, tosin silloin lopputulos ei välttämättä ole rahan säästö vaan mahan kasvu...
• Biojätepussit voi tehdä sanomalehdestä. Kunhan käy dyykkaamassa niitä lehtiä ensin, kun ei meille tule edes mainospostit.
• Kauppakäynnit:
  • Keskittäis erityisesti kalliimmat ostokset isoon kauppaan lähikaupan sijasta. Ja menis sinnekin aamulla, kun on punasen lapun tuotteita tarjolla. Lähikauppaan menen muutenkin aamuisin hirveellä innolla kattomaan, mitä aarteita on hevihävikissä!
  • Suunnittelis sen ruokalistan etukäteen, kuten aina käsketään... Minä oon saanu tähän asti elellä kevyesti shoppaillen kaupassa: etsin ensin tarjouslihat, ja sitten mietin mitä niiden kanssa tarvitaan kasvisostastolta. Vähäiseksi kyllä tuppaa jäämään se kasvispuoli. Joten erittäin iso vaikutus hintaan tulee olemaan, kun suunnittelen ruokalajit kotona, niin ettei jokainen ateria vaadi lihapaketillista. 
  • Munia voi käyttää moniin ruokiin proteiinilisänä. 
  • Ja ihan munakastiketta vaan, sehän oli lempiruokaa lapsena!
  • Kikhernejauho, soijarouhe, tölkkipavut, linssit, kikherneet, herneet...
  • Muista laittaa porkkanoita pöytään.
• Pyykistä olen miettinyt:
  • Jotkut vaatteet pyykkäämisen sijasta tuulettaisi
  • Jotkin pyykkierät hoitaisi etikalla pesuaineen sijaan
  • Kuumempi lämpötila voi toisinaan antaa mahdollisuuden vähentää pesuainetta
    • Tosin Suomihan tässä rahapulassa ensisijaisesti on, että onkohan tämä vähän nurinkurista, kun tässä taas kuluu enemmän sähköä (Josta minä en itse maksa)
• Tiskien suhteen olen miettinyt:
  • Iltapalan jälkeen huuhtelee murokulhonsa ja käyttää samaa aamulla, jolloin tiskitarve vähenee
  • Kokeilin tiskikoneen huuhteluaineeksi etikkavettä, mutta se vähän haisee, ja meillä tuntuu olevan muutenkin ongelmaa huuhteluainelokeron kanssa, joten ehkäpä sittenkään ei
  • Osan konetiskiaineesta voisi ilmeisesti korvata soodalla, kokeilin kerran mutta en oo vielä joka kerta uskaltanu
• Miehen kanssa kotona ollessa voidaan hyvin jättää vessa vetämättä vaikkapa joka toinen kerta

Sitten ollaan onnistuttu tarkastelemaan tilitapahtumia ja löydetty monta karsittavaa järjestöjäsenyyttä. Ja matkavakuutusta mä en oikeesti tartte yhtään mihinkään.

Identiteettivarkausvakuutusta pohtiessa päädyin siihen, että nämä on kyllä ehdottomasti pidettävä tapissaan, kun minulta on henkilötunnuksetkin netissä levällään sen Vastaamon myötä. Netissä tapahtuva petos lienee siis vain ajan kysymys. Huomattavaksi pienemmäksi jäänee murtovarkauden todennäköisyys. Monista vakuutustilanteista oon myös ajatellu, että rahallahan siitä selviää, että ei se vakuutus ole niin välttämätön, jos itellä on aina sen verran rahaa että selviää yllättävistäkin tapahtumista. Mutta tuossa Vastaamo-murrossa mulla meni itellä kuukausia, ennen kuin jaksoin ryhtyä selvittämään, mitä mun tarttis tehdä asioitten suhteen. Ja sehän on ihan tolkuttomasti liikaa, joten nettiasioissa ainakin on olennaista saada vakuutusfirmasta apua asoiden toimittamiseen jo samana päivänä kun epäilys petoksesta herää. Jos taas talo palaa, niin apua kyllä tarjoutuu varmasti, eikä itekään jää tuleen makaamaan toimettomana. 

Kaikkiaan, ihan mielenkiintosta tämä rahareikien selvittäminen ja tukkiminen. Mehän ollaan miehen kanssa muutenkin jo luonnostaan tosi säästäväisiä, niin että sen takia ei oo ollu rahasta tiukkaa työttömänäkään elellessä. Selvää on, että säästetään leipäpussit, toiselta puolelta tyhjät Kelan paperit tulostuspaperiksi, sukat vessanpesuräteiksi, pahvilaatikot, lahjapaperit jne jne. Ite käytän pojan vanhat t-paidat loppuun juoksupaitoina, tuunaan tytöltä käyttämättä jääneet tyhmät collegehousut sivulevennyksellä omiksi, ompelen parhaat hattuni tutuilta saaduista lastenvaatteista jne. Nyt vois alkaa tehdä rintsikatkin ite, leikkaamalla tiukan t-paidan topiksi ja lisäämällä kuminauhan rintojen alle. Tallessa on yllin kyllin tukevia kuminauhoja poikien boksereista leikattuina. Ehkä voisin pitää varani, etteivät näe näin ronskia kierrätystä omin silmin... Ja kestositeitä käytän ilman muuta, kun niiden ideaan törmäsin kestovaippaillessa. Erittäin rahanarvoista tilkkujen ja vanhojen pyyhkeiden käyttöä. Sen verran laiska olen kuitenkin aina ollut, että kotoa poistuessa käytän kyllä automaattisesti kertakäyttösiä - yksi tilkittävä kohde tässäkin. 

Töitä meidän työttömien tietysti olisi tarkoitus hakea eikä vähentää menoja, mutta sitä varten täytyis ensin saada riittävä terveys ja työkyky. Sen vei long covid eikä ole selvästikään aikeissa palauttaa - pitkään aikaan.

Sounds like the most normal question in a "My friends"-book. But what is a hobby, exactly?

Is it a group where you go somewhat weekly and propably pay for it? 

If it would, what would you say about a group of women who come together for chatting and doing needleworks? Would the term "hobby" then depend on the amount of time used for doing needlework and used for chatting? Or would it be about the type of needleworks: something very special maybe, or "just restoring old wooll socks". 

And what if someone made these very special needleworks at home, alone? How many times a week should she do them to be allowed to say she has them as a hobby? And what about if she would have done it for years very much, but nowadays only rarely? 

I have attended different kind of handcraft courses and at home, I do different kind of needleworks and crafts every now and then. Could I say "I have different kind of handicrafts as a hobby"? 

Some people attend theatre group. Some play in concerts. What about me - I do these kind of creative projects occasionally, but several times a year through my life. Should I say to have "creative performing projects" as a hobby?

But in addition to performing and hand using art types, I also use words as an important part of my creative projects. Like this blog, as you know. Can it be a part of a hobby to write poems for friends' birthday cards, send letters to the editor, putting a big effort in speeches I have in work or in church for children?

I made a test questionnaire about my creativity and decided to increase the use of my visual expression in everyday situations. To use it as a part of problem solving. So, this A4-notebook has served me in different situations and helps memorising the crucial ideas I've got. 

So, what would be the right word for my hobby of "creative way of living"? And what would it be for you?

Jossain kohtaa näin huikean tanssijan nostavan jalan vauhdilla - AUTS, miltä se olis omassa lonkassa tuntunu. Alkoi itkettää, kun minulle tuollainen ei ole enää mahdollista, tuskin millonkaan. 

Minun edessä istui nainen, jonka kaunis asu teki minuun vaikutuksen: luonnonruskeasta joustosametista ommeltu pitkä mekko ja hartioilla eläväpintainen, kuin männyn runkoa muistuttava neulehuivi. Kun näin hänen kätensä, ymmärsin hänen olevan vanha. Välittömästi esityksen jälkeen menin kiittämään häntä iltani kaunistamisesta, ja kasvot nähdessäni yllätyin yhä enemmän, kuinka vanha hän oli. Miten hänen vartalostaan välittyikään niin jäntevä, vaikkakin herkkä mielikuva. Hän liikuttui ja puhui oikeastaan saman kuuloisesti kuin mummini joskus. 

Illan alussa huomasin lattialta tuolini edestä pienenpienen ruuvin. "Keltä tämä on tippunu?" Eivät tunnustanu, joten sain hypistellä sitä pitkin esitystä. Ja seurata, miten vieressä istuva lapsi selvisi kynsien syömisen houkutuksesta. Mihin mä muuten jätin sen ruuvin?! Taisin jättää sen sormistani viereiselle istuimelle... 

Ja mä tajusin jotain valtavaa omasta parisuhdetuskastani. Ylipääsemätön muuri on nyt murtunut. Enää minun täytyy kuskata ne muurin palat pois siitä edestäni. Ne kivet, joihin olen nenäni aina murtanut, ovat nyt irrallaan ja niitä on mahdollista siirrellä. Joka kerta kun nenäni hipaisee muurin kiveä ja olen valmis parkumaan siitä kuinka kamalaa siihen törmääminen on, voinkin lakata hakkaamasta päätäni siihen ja ottaa sen kouriini. Tänne näin, tuonne sinä kuulut, muurinkimpale. Pysyhän siinä polun vieressä että pääsen etenemään tämän muurin toiselle puolen. Psyykkistä työtä, päästää irti kahlitsevista mielikuvista. Joka kerta passittaa muisto menneisyyteen ja kurkistaa tulevaisuuteen päin: tuollahan on valoa ja tilaa, sinne pääsee nyt menemään. 

Oli tosi koskettavaa nähdä oma lapsi katsomassa sitä kaikkea, koska esitys kertoi hänen suosikkitarinansa keinoin rakkaudesta. Välillä suomensin lennosta jotain laulun sanoja, tiivistämällä aiheen yhdeksi lauseeksi. Olin ylpeä siitä että osasin tiivistämisen taidon, niin ettei tarvinnut tuputtaa itseäni liikaa lapsen korvaan kesken musiikkielämyksen. 

Esityksen jälkeen ostettiin ryhmän kannatustuotteina puseroita. Oli ihan tarvettakin, kun kotoa lähtiessä en ollu löytäny pitkähihaista puseroa päälleni, koetin vain huivilla paikata palelevat käsivarret. Lapset oli onnellisia saamistaan huppareista, ja nyt me ollaan samaa porukkaa ne puserot päällä! Yksi oli onnellinen siitä, että raha meni hyvään tarkoitukseen. Esiintyjät olivat kannatusta pyytäessään todenneet, että täällä Suomessa on bensakin niin kallista. Ja lasten kanssa vaatteitamme tarkasteltaessa todettiin, että itse asiassa tosi moni meidän vaatteista on ollut osallisena muidenkin ihmisten ilahduttamisessa!

Koululainen kommentoi myöhemmin, että oli hienoa ymmärtää jonkin verran englantia esityksen aikana, ja osallistua ostotilanteeseen yhdellä lauseella. Hänellä oli tapahtumassa mukana uskonnon kirja, jonka koealueessa oli aihe "mitä yhteistä ja mitä erilaista sinulla voisi olla jonkin toisen maalaisen ihmisen kanssa". Olin innoissani, kun nyt sain kysellä lapsilta, mitä tuttua ja erilaista he havaitsivat brasilialaisista ja kroatialaisista esiintyjistä. 

Minulta myös pyydettiin kyytiä. Sain ensimmäistä kertaa tarjota kyydin pitkäaikaiselle tutulle ja samalla näyttää lapsille esimerkkiä itselleni tärkeästä aiheesta: kaikenlaisiin ihmisiin suhtaudutaan arvostavasti. 

Ja loppujen lopuksi kaikista paras yllätys illassa oli eräs tuttava, jota en ollut moniin vuosiin nähnyt, ja jonka kanssa pääsin juttelemaan! Jatketaan kuulumisia seuraavalla kertaa, todennäköisesti jossakin live-tapaamisessa, koska minulla ei ole sometilejä. 

Tulkkina toimi nuori nainen, jota olen jo useamman vuoden nähnyt perheensä kanssa. Nyt hän oli jo hyvinkin täysi-ikäinen. Ehkäpä hänen hiusmallinsa sai minut muistelemaan omaa nuoren aikuisen vaihettani. Miten lyhyt se aika olikaan. Mitähän tuon naisen vanhemmat ajattelisivat, jos hän nyt ilmoittaisi löytäneensä itselleen sulhasen. Mitähän minun vanhempani ajattelivat aikanaan? 

Ennen kotiin lähtöä hipsin lavalle ja käyskentelin ympäriinsä tunnustellen, voisinko vielä saada jonkin väreen esiintyjien energiasta itselleni. Löysin yhden rekvisiittahuivin, headsetin ja kännykän. Kännykän kohta hakikin eräs esiintyjistä. Niinpä niin, vain muutama esiintyjä on näkyvissä, mutta sen pienen hetken mahdollistaa ison porukan työ pitkältä aikaa. Puoli vuotta oli tätä esitystä valmisteltu kuulemma. Siihen tarvitaan myös vähemmän vauhdikkaita, tylsän työn tekijöitä, jotka ei unohtele kännyköitään joka pöydän kulmalle. 

Ja illan opetus oli kohtikäyvä. Porukan johtaja kertoi, että hänen vaimonsa oli eilen illalla synnyttänyt heidän toisen lapsensta. Minä olin sisään tullessa ajatellut, että olen niin raihnainen ihminen, että minun ei olisi mitään järkeä enää kärsiä raskauksia. Tämä vaimo oli kuulemma synnyttänyt koronassa, kolme viikkoa etuajassa. Niin no, hmm....

No äh, nyt ei menny oikeessa järjestyksessä. Tuo ei vielä ollu se pointti, minkä illasta otin tärkeimpänä vastaan. Vaan sitten se mies kertoi elämästään Brasiliassa. Se oli ollut kurjaa, tosiaan. Lapset vakuutteli autossa palatessa toisilleen, että kyllä on varmasti ollu kamalaa jos äiti on jo kaks kertaa yrittäny itsemurhaa. Huh, onneksi ne ei siitä kuitenkaan järkyttyny suoranaisesti, toisaalta hyvä jos tuokaan aihe ei ole tabu... Ja sitten mies kertoi, miten hän oli kypsynyt kuitenkin anteeksiantoon myöhemmin elämässään. Ja nyt hän vetosi meihin: olkaa valmiita antamaan anteeksi toisillenne. No niin se.... Tilaisuudessa oli useampikin ihminen, joita kohtaan minulla on nyreyden aihetta hammaskolossa haudottavana. Niin että voiskohan sitä vähän hellittää huiviaan, kun kuitenkaan ei loppujen lopuksi isoista asioista ole kyse siinä, mitä minulle on tehty....

Sekin muuri on varmaan pala palalta raahattava uuteen uskoon. Mutta koko kirjoittamisen pointti tällä kertaa on se, että katsokaa miten paljon sisältöä sain käymällä taide-esityksessä - ja kuinka iso osa siitä olikaan itse esityksen antamaa? Kiitosplié kaikille, jotka tämän tapahtuman mahdollistivat, ihan fyysisenkin vaivannäön kautta - kyllä se kannatti! Mäkin sain pitkästä aikaa tekstin tänne aikaiseksi, niin hyvä taide aina innoittaa!!

Jos en olisi syntynyt
enkä olisi tässä,
olisinko tyhjä paikka 
pilkkopimeässä?

Jos en olisi syntynyt,
olisinko missä?
Yksinäinen pisara
meren syvyyksissä?

Olisinko tuuli
tai häivähdys hento,
perhosen keveä
siivenlento?

Jos en olisi syntynyt,
olisinko tähti,
joka kauas kodistaan
luo ystävänsä lähti?

Jos en olisi syntynyt
enkä olisi täällä,
olisinko kaipaus
sydämesi päällä?

Olisinko hellyys,
kuin pehmeää lunta,
sydämesi ihanaa
unta?

Anna-Mari Kaskinen

Maailma on täynnä ei-aiottuja lapsia, joiden kuitenkin on annettu syntyä ja jäädä äitinsä hoiviin. Itse asiassa yllättävän paljon myös niitä, joiden on annettu syntyä, mutta on siirretty toiseen perheeseen jossain vaiheessa lapsuutta. Näkymättömän paljon niitä kolmansia, persona non grata. 

Eräs ystäväni kertoi, että hänelle Jumala oli antanut yllättävän kehotuksen, kun hän oli aikomattaan alkanut odottaa lasta: "Siunaa sitä hedelmöitymishetkeä!" Olen minäkin ollut järkyttynyt raskaaksi tultuani, kolmannen raskauden kohdalla vieläpä ehkäisystä huolimatta. Äkkiseltään kauhistuin, että uuden lapsen saaminen syöksisi minut taas uupumukseen, jota olin kokenut jo edellistenkin myötä. Päätin kuitenkin ottaa tilanteen Jumalan kädestä, ja siitä seurasikin onnellisin vuosi sitten naimisiinmenon. Syvää uupumusta olen sen jälkeen päässyt taas kokemaan, mutta nyt en enää väitä sitä pelkästään lapsista aiheutuvaksi. Elämän raskaus on ajanut toisaalta välttämättömien oppien äärelle. Jos en olisi ajautunut näihin syövereihin lasten takia, niin ehkäpä sitten työuupumuksen kautta. Never know. Mutta kolmas lapsemme on sellainen aarre, että ilman häntä viime vuodet olisivat olleet todella paljon valottomampia. Sellaista en voinut mitenkään aavistaa - että saisin jostakusta ihmisestä niin paljon iloa, jopa sellaisesta, jonka hoidosta olen vastuussa. 

Inhimillisesti laskeskeltuna olisi voitu päätyä toiseenkin ratkaisuun. Ehkä ystävällinen neuvolatätini olisi ohjannut minut aborttia hankkimaan, jos olisin sanonut, etten jaksa enempää lapsia. Perheen hyvinvointia arvostetaan ja vanhempia tuetaan heidän omissa tavotteissaan. Töihinkin olisin todennäköisesti päässyt jo kauan sitten ja olisimme saaneet omakotitalon niinkuin muutkin. 

On minulla itse asiassa nytkin sellainen lapsi, joka on uhkaksi perheen hyvinvoinnille, ja todella vakavasti. Hänen käytöksensä kävi vaarallisen väkivaltaiseksi, olen traumatisoitunut hallitsemattomuuden tunteesta, mihin hänen kanssaan jouduin pitkäksi aikaa. Yhteiskunta auttoi meitä kaikin voimin. Lopulta oli todettava, että tätä lasta ei saada muuttumaan ja perheen hyvinvointi on turvattava radikaalein keinoin. Tapetaanko? No ei tietenkään. Hänet sijoitettiin asumaan pois kotoa ja kaikki alkoi mennä hyvin. Nyt hänen vaiheittaista kotiinpaluutaan tuetaan ja olemme onnellisia uudesta tulevaisuudestamme, jossa kukaan ei uhkaa ketään. 

Mutta miten järkyttävää olisi ajatellakaan, että häntä olisi ehdotettu tapettavaksi? Ei tulisi mieleenkään, kenelläkään. Ei, vaikka hän olisi alkanut toteuttaa tappouhkauksiaan meitä kohtaan. Vaikka hän olisi jotakuta meistä vahingoittanut, ei sellaisesta olisi puhettakaan. Entäs jos hän olisi hankkinut AK-47:n ja mennyt kohtaamaan sillä koulukiusaajansa? Jos hän olisi pitänyt ennätysmäisen surmateon? Olisiko vieläkään kukaan kehdannut ehdottaa, että hänet saisi jo tappaa? Jos hän olisi istunut tuollaisen tapauksen jälkeen kymmenet vuodet vankilassa, tullut sitten kotiin ja kuristanut minut, olisiko ollut ok, että mieheni toteaa: "Tiesin jo ajat sitten, että tuo poika olisi parempi lopettaa"? Melkoisen viharyöpyn olisi hän saanut niskaansa. 

Ja silti viattomia vauvoja, jotka eivät ole vielä yhtään mitään tehneet, saadaan tappaa, jos äiti niin haluaa. Ei oo reilua, tämä itkettää rajusti. 

Vaihtoehto toki vaatii harvinaista nöyryyttä: kantaa raskautensa ja tulla julki sen asian kanssa, että ei aio pitää lastansa. Itse olen jo kauan sitten päättänyt, että tekisin niin, jos tarve olisi. Minä luulisin kestäväni sellaisen julkisuuden, mutta toki aniharva on näin outo äiti. 

Ihmiset, yhteiskunta - auttakaa meitä. Älkää jättäkö meitä äitejä liian yksin kasvattamaan lapsiamme. Sitä ei jaksa. Me tarvitaan tosi paljon apua, monet meistä. Ja antakaa anteeksi, jos jotain sattuu ehkäisyn kanssa, älkääkä moittiko äitejä, jotka antaa lapsensa eteenpäin. Nämä saavat kuitenkin elää. 

Ps. Älkääkä moittiko niitäkään, joilla abortti on takana. Mutta älkää sentään suositelko sitä kenellekään, joka olisi kyllin terve synnyttämään lapsensa. 

Pps. Jos joku on hädässä synnytystä ajatellessaan, niin minä tulen juoksujalkaa tueksi sitä varten!!!
Lapsi on suuri lahja, ja jollekulle adoptiolapsesta unelmoivalle se olisi sanoinkuvaamaton. Silloin olisi kuin pehmeää lunta se hellyys, joka lasta ympäröisi monelta puolelta. 

Kasvojen ihon kimmoisuus on minulle vasta tuhanneksi tärkein asia elämässäni!

Ja nyt minun on lunastettava lupaukseni ja kirjattava, mitkä kaikki asiat minulle onkaan tärkeämpiä. 

1. Mielenkiintoisen blogitekstin kehittely. 
2. Mies olisi yleensä keskustelu- ja toimintakykyinen. 
3. Hän voisi olla vapaasti minun seurassani. 
4. Hän ei enää vihaisi poikaamme. 
5. Hän olisi hyväntuulinen. 
6. Hän olisi aktiivinen, oma-aloitteinen.
7. Minä voisin rakastaa tyttöämme. 
8. Poika voisi käydä koulua taas.
9. Lasten remuaminen ei olisi kestämätöntä. 
10. Minä en hermostuisi lapsille liian pahasti.
11. Kestäisin pojan provosoinnin hermostumatta. 
12. Kestäisin nuorimmaisen juuri alkaneen itsepintaisuuden lempeästi. 
13. Osaisin työssäni sen, mitä minulta odotetaan. 
14. Irtautuisin perheestäni niin, etten reagoisi kaikkeen satasella, tai tuhannella. 
15. Voin olla läsnäoleva sisko. 
16. Ystäväni saisi rikosilmoituksen läpi viimeinkin. 
17. Hänen oireidensa syy selvitettäisiin. 
18. Poika voisi jotenkin ihmeesti selvitä traumoistaan. 
19. Meillä voisi olla kotona joku sellainen yhteishenki, yhdessä viihtymisen ilo, toistensa auttaminen ja armollisuus.
20. Minä vapautuisin turhasta itseni syyttelystä. 
21. Mies ei olisi niin yliherkästi syyllistyvä. 
22. Voisin ymmärtää äitini oikein - että hän rakastaa eikä haluakaan paheksua minua. 
23. Meidän keittiö ei valtautuisi jatkuvaan sotkuun. 
24. Koti voisi säilyä mukavan näköisenä eikä rempsahtaisi hallitsemattomaksi. 
25. Säilyisi tämä terveys - ei tulisi niitä tärinäkohtauksia. 
26. Mies saisi alkaa nukuttua hyvin. 
27. Onnelliset yöt miehen kanssa jatkuu. 
28. Olisin useinkin iloinen. 
29. Mies jatkaa meidän tietokonevastaavana olemista, muutoin olisin - krääääh... 
30. Nuorimmaisemme saisi elää edelleen niin onnellisena kuin hän vain suloisimmillaan on. 
31. Saisi välillä olla rauhassa. 
32. Saan osallistua maailman hyvinvointiin rukoilemalla, välittämällä kaukaisista, jakamalla rahaa hyvinvointi-Suomesta kauemmaksikin. 
33. Minua pidettäisiin hyvänä joissain asioissa, ainakin älykkyyteni puolesta. 
34. Isovanhemmat saavat olla yhteydessä meidän lapsiin. 
35. En tuota pettymystä niille, ketkä välittävät meistä. 
36. Saan osoittaa välittämistä monille ystäville. 
37. Saan osallistua luoviin projekteihin suurella vapaudella. 
38. Saan joskus esiintyä ihmisille. 
39. Saan sanomalehden luettavakseni toisinaan. 
40. Saan vapaudessa laittaa ruokia ja leipoa. 
41. Kaupasta löytyy edelleen kivan tuntuista gluteenitonta leipää. 
42. On toivoa maistella joskus herkkuleivoksia, gluteenittomina. 
43. Ihmiset arvostavat minua. 
44. Saan pitää ulkomuotoni tällaisena, tulematta pahasti runnelluksi. 
45. Joskus, kun tilanne kiperästi vaatii, saan kuunnella tunteitakoskettavaa musiikkia. 
46. Elämä ei olisi liian hankalaa. 
47. Tuntoaisti säilyy osana minua. 
48. Saan hoitaa perheeni asioita ison osan päivästä, kokea siinä hallinnan tunnetta. 
49. Olen pienen matkan päässä viihtyisästä luonnosta. 
50. Pääsen ajoissa nukkumaan iltaisin. 
51. Voin vaikuttaa toisten elämään auttamalla. 
52. Voin edesauttaa Suomen äitien vapautumista ahdistuksista. 
53. Saan pitää mielikuvitukseni ja päivittäin käyttää sitä. 
54. Onnistun täyttämään osuuteni lähiympäristössäni.
55. Lunastaisin mieheni luottamuksen käytännön asioissa. 
56. Poika pääsisi vähän eteenpäin peliriippuvuudestaan. 
57. Raamispuhelut joka perjantai-ilta saavat jatkua ja olla inspiroiva, lämmittävä, hellivä kohtaaminen ystävien kanssa. 
58. Jumala jatkaa auttamista. 
59. Auto pysyy käyttökunnossa. 
60. Keksittäisiin ruokaa, jota poika söisi kunnolla. 
61. Saisin päivittäin sopivat vaatteet lapsille ulkoilua varten, ei olisi tärkeät hanskat tai jotkut hukassa tai märkänä. 
62. Poika pääsisi kivuistaan niin että pystyisi päivittäin liikkumaan, edes vähän. 
63. Pojan iho paranisi. 
64. Ei tulisi mitään sairauksia/vaivoja/suruja, jotka saa minut kovin hätääntyneeksi.
65. Tyttö lopettaisi valehtelun ja muut epärehellisyydet. 
66. Saataisiin sopivia konsteja lasten riitojen sun muun kähnäyksen vähentämiseksi. 
67. Ei tarvitsisi pelätä, että joku suutuksissaan satuttaa. 
68. Pyhäkoulun pitäjiä riittäisi kevätkaudeksi, kunhan seurakunnan toiminta kirkon tilossa taas käynnistyy.
69. Typerät aikuisten riitaisuudet laantuisi. 
70. Saisin toimivan Raamatunlukutavan.
71. Radio Dei jatkuu. 
72. Valtaväestön käsitys Jumalasta ja uskovista korjaantuisi. 
73. Avioliitoissa löytyisi ratkaisut niin, ettei tarvitsisi erota jos asia jotenkin olisi korjattavissa. 
74. Terveellistä ruokaa on helpolla saatavilla edelleen, Suomessa sitä on mahdollista tuottaa. 
75. Saa asua Suomessa, tällaisessa väljässä ja mukavassa maassa.

Nyt alkaa hetkeksi tyrehtyä, vaikka päästäänkin vasta tässä vaiheessa kunnolla väljemmille vesille, eli laajan maailman vaalimiseen. 

Hei, jatkaisitteko??

-No, ei näkyny jatkokommentteja, jatkan itse =)

76. Saan poimia marjoja, horsmia leivän päälle ja koivunlehtiä talveksi muistoksi, ihan kodin läheltä omin päin. 
77. Lapset osallistuvat jotenkuten kodin töihin. 
78. Saan itse valita perheelle ruokaostokset.
79. Minun hätääni vastataan. 
80. Lapset saavat tavata kavereitaan ja ystäviään. 
81. Lapsia ei kiusata, vaikkapa Jumalaan uskomisen myötä. 
82. Arkoja ihmisiä ei peloteta. 
83. Ihmissuhteet eivät mene poikki minkään suuttumisen seurauksena. 
84. Saamme osallistua seurakuntamme vapaaehtoistöihin omalla panoksellamme. 
85. Naapurit eivät ole pelottavia. 
86. Ruoka on turvallista. 
87. Pyykkikone toimii. 
88. Saan leipoa kun huvittaa. 
89. Onnistun viettämään välillä aikaa tytön kanssa. (Hei, tämä liittyy tuohon aiempaan kohtaan, että voisin rakastaa häntä!)
90. Voisin viettää aikaa mieheni kanssa. 
91. Juomavesi on raikasta.
92. Vessa ei haise. 
93. Perheen kyyditykset hoituvat, vaikka autosta aika jättikin. 
94. Saisin työrauhaa kesällä. 
95. Rahat riittävät. 
96 . Pystyn liikkumaan ulkona, ja muukin perhe. 
97. Tietokone toimii. Muistan myös asialliset johdot sun muut tilpehöörit mukaan. 
98. Minun ei tarvitse pelätä ihmisten reaktioita alituiseen, tai melkein koskaan arkielämässä. 
99. Saa aina välillä tavata oikein ystävällisiä, lempeitä ihmisiä. 
100. Kesä ei käy liian kuumaksi. 
101. Lapsilla on mukavaa tekemistä kotona, lautapelejä, petsitalo, rubikin kuutio, Aku Ankkoja jne. 
102. Tulostin toimii kotona.
103. Roskahuolto toimii. Kohtuullisin hajuin läpi kesänkin.
104. Saan neuvoja kasvatukseen, apuakin, myötätuntoa ja ymmärtämystä. 
105. Sais hoidettua vaatehuollon niin ettei kukaan joudu olemaan liian pienissä, noloissa, eriparisissa, hävinneissä, märissä, kylmissä/hiostavissa, ahistavissa, kinnaavissa, hiertävissä tai paljastavissa vaatteissa. 

 

Kuuntelin tuon  - ja kaikki muutkin Maustetyttöjen suikaisevan hyvät kappaleet - joku ilta, kun olin erittäin surkeassa mielentilassa. Nyt kuuntelin uudestaan, enkä enää itke. 

Ei meillä mene sen paremmin, monta asiaa on huonomminkin, mutta enää mun kaikki päivät ei mene perheen kanssa räytyessä. Tai siis menee, konkreettisesti ottaen, mutta kuitenkin teen samalla myös töitä. 

Äsken pidin etäpalaverissa esitelmän siitä, mitä kahden kuukauden aikana oon saanu aikaseks. Se meni hyvin. (Olipa vaikeeta jättää pois sana "ihan".) Ja pomo - joka on mitä täydellisin pomo ja vieläpä tosi mukava ja rento - sanoi, että hyvin olen päässyt jyvälle asiastani. Joten - jes - saan jatkaa töitä varmastikin tämän koeaikasopimuksen jälkeenkin! 

Pitää vaan vähentää työaikaa ehkä pikkusen vielä, en meinaa selvitä viiden tunnin päivistä tässä meidän härdellissä. 

Mutta otinpa tällaisen villin loikan, että purin tunnelmia tänne blogin puolelle kerrankin! Kun en oo kuukauteen ollu sillä lailla "vapaalla", että olisin saanu viikon työajan tehtyä ennen sunnuntai-iltaa. Mutta nyt on vähän irrotteleva olo, kun palaveri pidetty, ja vieläpä pieni Afrikan tähti -eräkin voitettu =) Ja pari pientä ja pari terveellistä herkkuakin popsittu. Lopetin sentään popsiskelun muistuttaessani itseäni siitä, että väsymys ei poistu napostelemalla. Mutta Ultra Bralla se jo kaikkoaakin!!

            Mozart    on      matematiikkaa. 
         Ultra Bra  soittaa  tilastotiedettä. 
Impressionismi halailee maailmaa. 

Ps.  - ja myös viimeinen väliviivoin eristetty välihuomio ;) - edellisen tekstin ASMR-väreisiin viitaten: yksi ulottuvuus saada niitä on kuunnella itselle tuttua musiikkikappaletta, joka on soitettu selkeillä sävelillä ja hyvin keskittyen. Minä käytän Griegin pianosoitantaa. Ja vaikka https://www.youtube.com/watch?v=ewgvSvm_EwQ kohdassa 12:34 toimii minulle, nyt kun koetin etsiä muitakin impressionistisia säveltäjiä enkä kuitenkaan valinnut ketään. 

Ps. 2. Ja siks tietysti on parempi mieliala, kun on kilpirauhaslääkitystä taas korjattu. Musta näyttää siltä, että sitä korjattiin samaan tapaan jo vuosi sitten, mutta olin silloin ehkä joululoman aikana unohtanu uuden viikkoannostuksen, joten olinkin huomaamatta palannut entiseen liikatoiminta-annostukseen. Voisko olla??!

Toinen muisto on lukion ranskan opettaja. Hän taas edusti tätä ASMR-herätteiden toista päätä: ennakoimattomat liikkeet. Hän oli mitä touhukkain hyppelehtijä luokan edessä. Hihkui puhuessaan, käännähteli yks kaks taululle kirjoittamaan jotain, ja "sinne hipsu, noin!" huikkasi meille täynnä intoa, kun hipsautteli aksentteja paikoilleen. Sitä katsellessa alkoi itse siirtyä kai jotenkin tavallistakin passiivisempaan tilaan: hänen hallitsevuutensa jätti meidät yhä turvallisempaan katselijan rooliin, niin kuin teatteriesityksessä. Jokainen sekunti oli intensiivinen kokemus, mutta kuitenkaan ei itse tarvinnut mitenkään reagoida. Aloin siis saada väreitä hänen tunneillaan, ja nimenomaan hänen taululle kirjoittamistaan katsellen. Hän keskittyi siihen kirjoittamiseensa niin kouriintuntuvan vahvasti. Upeaa käsialaa, tenhoavan nopealla vauhdilla, tarkkaa jälkeä. Äkkinäisiä käännöksiä, vahva ote. Kokemus oli niin autuaallinen, että aloin odottaa sitä jo ennen tunnin alkua, ja jossain vaiheessa minä aloin väreillä voimakkaasti jo hänen luokkaan saapumista odottaessani. Melkoista huumaa. 

Ala-asteella myös erään ystävän luona tehtiinkin toisillemme ihan tarkoituksella väreitä. Vaikka kevyesti kynsillä selkää pitkin liu'uttaen. Minun kannaltani on ollut hyvin harvinaista elämässä, että voi muiden kanssa olla kehollisen nautiskelun ääressä, tai edes oleskella lähekkäin. Kotona en juurikaan perheenjäseniä koskettanut enkä kavereidenkaan kanssa yleensä. Kai se tuntui jotenkin liian seksuaaliselta, ja tämä väreitä tehnyt kaveri olikin kyllä harvinaisen tuttavallinen seksuaalisuutensa kanssa. Aiheutti pahennustakin...

Tällaisia kokemuksia siis voi ASMR olla. Ja nykyään on YouTube täynnänsä viedoita, joissa ihan tarkoitukselliseti tehdään triggereitä, jotta katsoja voisi lillua autuaallisesti väreidensä keskellä. Ensimmäinen näkemäni video sisälsi dominonappuloiden paketoimista hitaasti silkkipaperiin. Ah. Se oli mahtavaa, ja olin ihan äimänä että tällaista herkkua voisi saada missä ja miten paljon vaan, kun nyt netti on olemassa. Siihen aikaan en kuitenkaan näitä enempää kalastellut. ASMR:n käyttö tuli minulle päivittäiseksi näinä vuosina, kun tarvitsin kipeästi keinoa paeta lasten riehuntaa ja rentoutua. Aloin siis paeta luurieni suojaan joka ilta, kun melu kotona yltyi eikä minulla ollut keinoja rauhoittaa lapsia. ASMRrrhhhh...

Ja tietysti siihen voi jäädä myös koukkuun. Videoiden luokse etsiytymisen houkutus ärsyyntymistilanteissa oli toisinaan vastustamaton ja aikaa videoiden ääressä on kulunut usein enemmänkin kuin välttämätöntä olisi. Kyllä ne vaan on niin lumoavia. Ja aina voi valita seuraavan videon, joka ehkä on vieläkin parempi... Näissä jos missä jää kanavaralli päälle. "Taas uusi ppomon video, tämä on kyllä paras asmrtisti. Tai no itse asiassa vähän tylsää kuitenkin, mistähän saisi jotain vaihtelua. Tuolla on ylipaljon meikkiä, toi taas touhottaa liikaa. Ja tämä tyyppi tekee myös reikihoitovideoita, en halua sekaantua itämaisiin uskontoihin. Tuolla taas on aavistuksen haparoiva ote, mä haluan aistia täydellisen keskittyneisyyden. Tämä taas selittää omasta elämäntilanteestaan, minusta esiintyjän pitäis keskittyä katsojaan täysillä eikä höpöttää omasta kiireestään tässä." No niin, ja missäs on se rento keskittyminen ja paikoilleen asettuminen? Suoritukseksi ja hoseltamiseksi se meni sitten kuitenkin. 

Mutta tiiättekö mitä, mä löysin yhden aspektin, mitä asmr-ilmiön takana saattaa olla. Olin metsässä, kun tajusin, että tämä ympärillä suhisevien puiden ääni antaa minulle juuri sen, mitä asmr:ltä haen: kokemuksen olla turvallisen ympäristön keskellä. Olen huomannut, että videot rentouttaa parhaiten, kun niissä on jatkuva äänimatto kertomassa aisteilleni siitä, että olen pehmeästi ympäröity. Ajattelinkin joskus tehdä itse videon, jossa olen peiton alla ja leikin olevani teltassa, luen siellä iltasatua tai jotain. Siitä pitäisi saada ääni laadukkaasti nauhoitettua, että ympäröivän peiton suhina välittyisi sopivan kuuloisena videon katsojalle. 

Mutta tästä metsäoivalluksesta minä tulin uuteen ajatukseen: tuleeko väreilevä olo siitä, kun saa yhteyden vauva-aikaisiin oloihinsa?

Minä vain makaan ja seuraan, mitä ympärilläni tapahtuu. Joku puhuu minulle edessäni. En ymmärrä sanoja, mutta toisesta tulee tosi ystävällinen olo. Hän ei jätä minua vaan häärii ympärilläni. Kuulen puuhailun ääniä eri puolilta päätäni. Hän silittelee minua, opin arvaamaan, mistä päin kehoani milloinkin tulen kokemaan tuntoaistimuksen, kun seuraan, missä hänen kätensä milloinkin kulkee. Päivä päivältä aavistan yhä paremmin, mitä hän milloinkin on aikeissa minulle tehdä. Kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, mihin hän kulloinkin koskettaa minua. Olo hänen hoidettavanaan on turvallinen: koskaan minulle ei satu tai tunnu kurjalta, kun hän hoitelee minua. 

Tasainen, leppeä ääni. Liikkuvassa sylissä lepääminen. Tiedän, ettei hän jätä minua. Hän on tässä, kun herään. Nukahdan hyvään mieleen. 

Eli mikä minun mielessäni oli se vapautumisen kokeilu? Mistä hyvän elämän ohjeista minä tohtisin koettaa päästää irti? Teenpä nyt listan siitä: 

• Herää aamulla ajoissa lukemaan Raamattua ja hiljentymään kynttilän ääressä ainakin 7 minuutiksi. 
• Herätä lapset niin hyvin, ettei tarvii alkaa huutamaan "enää x minuuttia, miksette te jo oo noussu!"
• Ole hoitanut jo illalla kaikkien vaatteet, reput, päivän kyytisuunnitelmat, kaverillakäyntiluvat ja säätiedot valmiiksi. 
• Hoida ruuan hankinta ja laitto selkeän ja terveellisen suunnitelman mukaisesti. 
• Tiedosta, kuinka kauan sinulta menee päivän aikana aikaa mihinkin. 
• Pidä - jotenkin maagisesti aikaa siihen käyttämättä - koko ajan huolta myös kodin yleisestä siisteydestä. Niinkus nyt tiiätte - jos tulee tahra niin pyyhi se heti pois, vie kulkiessas tavaroita paikoilleen eläkä jätä mitään pöydän kulmalle lojumaan "laitan sen kunhan on aikaa"-mentaliteetilla. 
• Muistuttele sopivassa määrin myös lapsia tavaroitten paikalleen siirtämisestä ja kaikesta muustakin sivistävästä.
• Niin, ja muistakaa aina harjata aamuisin hampaat jo ENNEN aamupalaa, ettei se vaan pääse jäämään kiireessä...
• Lue jossain kohtaa päivää 0 minuutissa kaikki kotisi ulkopuolinen tietotarjonta, uutiset tai sensellaset.
• Kun joku tavara on tarpeeton, päätä heti, onko se seuraavalle lapselle säilytettävä, roska, luuttu, tutulle tarjottava, kirpparille lahjotettava vai myyntiin yritettävä, JA siirrä heti k.o. pinoon ettei montaa kertaa tarvii samaa tavaraa pyöritellä ja jahkailla. 
• Kun joku projekti huushollissa jää kesken, päätä saman tien, siivootko sen heti pois vai kerkeetkö OIKEESTI - tai edes todennäköisesti - jatkaa sitä vielä parin päivän sisällä. 
• Rupea laittamaan ruokaa ajoissa niin että kerkeät myös siivota pöydän ja laittaa salaattia. 
• Älä jätä mitään lähtöä viime tippaan. 
• Ala iltatoimille jo kuudelta, ja kahdeksalta ala jo huutaa että nyt pitäis mennä sänkyyn. Tai no ei, sitten jos joku meneekin niin sille ei tule uni vielä... Äh, tämä on himputin ristiriitasta. Kun se, joka tarttis meillä eniten unta, on se, joka tulee iltapalalle vasta silloin kun huudetaan, että nyt pitäis olla sängyssä. Äh sentään. 
• Lue sivistäviä kirjoja, ainakin hengellisiä. 
• Pidä huoli kaikkien viidestä kasviskourallisesta päivässä. 
• Elä päästä maitoa, leipää tai muuta olennaista loppumaan. 
• Elä päästä pyykkiläjää kasaantumaan niin että vaatteet uhkaa loppua. 
• Pidä tietoisen rauhoittumisen hetki ennen iltapäivän huimaushetkeä. 
• Syvenny rukoukseen. 
• Pitäkää viikoittainen siivouspäivä. 
• Pidä siistiä to do -listaa, jonka kanssa homma oikeesti toimii. 
• Pukeudu kotonakin säädyllisesti. 
• Elä yliarvioi sään suloisuutta ulos lähtiessäsi. 
• Muista koko ajan vahtia lapsia. Muuten ne pääsee tottumaan siihen, että saa tehdä kaikkee kiellettyä, jos niitä ei heti estetä, komenneta ja aseteta välittömiä seuraamuksia. 
• Vaali hyviä hetkiä erityisesti niiden kanssa, joiden kanssa on paljon kahnausta. 
• Tee keskeneräiset projektit loppuun ennen kuin hullaannut seuraavaan söhellykseesi. 
• Keksi lapsille riittävästi laadukasta tekemistä, että ne sais tarpeeksi liikuntaa, ulkoilmaa, kavereiden kans oloa ja kehittävää kotona puuhailua. Ja vastuuntuntoa kotitöistä, tutustumista miesten/naisten töihin tulevaa elämää varten, itsenäisyyden askeleiden ottamista ja luvallista rentoilua. Ja riittävän runsasta bakteeritarjontaa esim. eläimien parissa ja monipuolista musiikkikokemusta, taiteiden kokeilua, omassa harrastuksessa kehittymistä ja ympäröivään maailmaan osallistumista. Ja vanhoihin aikoihin perehtymistä. Pienempien auttamista ja omien tarpeiden kanssa kärsivällisesti odottamista ja oman elämän merkityksen löytämistä. 

Noniin noniin. Tässä ensimmäiset, mitä tuli mieleen listasta, jota en onnistu täyttämään. Seuraavaksi siirryn makkariin ja keittiöön, missä - behind the scenes - alan ravistella niskastani myös niitä mahdottomia odotuksia mitä liittyy emännän ja vaimon rooleihin, ja joihin kykenemättömyys tuntuu pahalta. Niinjuu, riittämättömyys. Se sana kai kuvaa oloani niiden edessä, ja ihan vähä vähältä vain voi vaikuttaa siihen, miten raskaasti ne ottaa. Miten paljon elämäniloa ja energiaa ne savustavat pilalle.